maanantai 14. lokakuuta 2013

Alas arkeen

Kylläpä se nihkeästi nytkähti työviikko käyntiin virikkeellisen ja viihteellisen viikonlopun jälkeen. Ensin nuo virike ja viihde selvennykset väärinkäsitysten välttämiseksi. Molemmat koostuivat vierailusta kolmannen omatekemäni ja hänen puolisonsa luona. Rajojahan piti sitten etsiä, sekä fyysisen että henkisen. Fysiikka joutui koville, kun peruspunkero tasamaan tallaaja lyöttäytyi harjumaisemaan kiipeämään 310 porrasta miltei yhtäkyytisesti ja elossa pysyen. Ja muutamaa tuntia aiemmin oli jo sentään vedetty nuoren hurjimuksen perässä kiivasvauhtinen aamulenkki, jonka aikana kyllä keho meinasi nikotella, mutta moottori kesti kuin kestikin. Sisu nähkääs ei antanut pyytää pienempää vaihdetta.

Henkiset rajat paukkuivat uusia lauta- ja seurapelejä opetellessa. Hauskaa se oli  ja miksei olisi, onhan ilo ja kunnia kuulua seurapelisukuun.

Mutta työviikko koitti. Ylhäältä päin luetellut vaatimukset tehokkuudesta löivät vastaan ensi metreillä. Pöydällä odottivat itsetekemäni muistilaput tekemättömistä asioista. Ja niitä riitti. Ja kaulan ympärille kiristyvää vannetta siinä kylkiäisinä. Ja keho kuiskutti kuitenkin, että löysää, löysää hyvä ihminen.

Vakavan pohdinnan paikka ja istuin vastapäätä kuuntelijaa. Tämä kysyi, mitä työ merkitsee. Ja kysyi vielä, miksi on vaikea myöntää, ettei jaksa, tai ei ehkä jaksa, tai varmasti ei jaksa. Kysyi paljon muutakin. Ja oma järkikin sanoo, että mukaan lyöttäytyneet tautipaholaiset vaativat osansa ja niitä kunnioittaen kannattaisi kuulostella, vaikka ei alistuisikaan niiden alle. Näistä paholaisista tuonnempana.

Pohdimme, mikä merkitys on sillä, että lapsuuteni ei sallinut luusereita. Ei kylläkään tuolla termillä, mutta lauseet " Luoja ei laiskoja elätä", "Hiki laiskan syödessä, vilu töitä tehdessä" ja " Laiska töitänsä lukee" olivat hyvin tuttuja niin vanhempieni kuin isoäitinikin puheessa. Tuoltako kumpuaa tarve olla hyvä työntekijä, olla vastuullinen, tehdä parhaansa tai enemmän? Mitä tapahtuisi, jos luovuttaisin? En tiedä. Enkä luovuta. Vielä. Mutta se on varmaa, että pohdinta tuohon suuntaan jatkuu.

Palataan joskus. Kiitos tästä päivästä.

"Alku aina hankalaa, sitten hankaluuksiin tottuu."

Pekka Parkkinen:Simpukka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti