torstai 31. lokakuuta 2013

Taistoon

Kävin täysin palkein taisteluun herroja Fibro ja Sjögren vastaan. Otin 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ja ilkuin päälle. Eivätköhän hieman ala toeta. Normaalisti päiväannokseksi riittää 50 mikrogrammaa, mutta nyt tauon jälkeen on pakko kyllästää nopeasti kiintiöt täyteen. Määrä saattaa tuntua suurelta, mutta tilannetta on pitkin viime kevättä ja kesää  seurattu verikokein, joten huolestuttava D-vitamiinipitoisuuden mataluus on todettu ja sen myötä jo muitakin pieniä ongelmia, kuten lisäkilpirauhasen liikatoiminta. Reumalääkäri suositti pommittamaan satasella ja tilanne on sillä korjaantunutkin. Ja nivel- ja lihasoireet helpottuivat.  Outo juttu. Niin hyvin kuin ihminen tietää seuraukset, päästää silti purkin tyhjilleen ja kivut valloilleen. Pöhköä!

Pystyisittekö kuvittelemaan tilannetta, että olisitte kauttaaltaan  auringon kärventämä? Sehän polttaisi, kirveltäisi, ei juurikaan kärsisi koskea, ei edes vaatetta kunnolla iholleen laittaa. No hyvä.  Sitten tiedätte, miltä fibromyalgia saattaa joskus tuntua. Kuten vaikkapa nyt.  Reiden, pohkeen tai kyljen tuuppaisu pehmeään sohvankulmaan tekee kipeää kuin sähköisku, eikä edes työpaikalla ovipieleen nojailu onnistunut, niin kipeästi se otti olkavarsiin. Pakko pysyä omilla tolpillaan. Raastavaa.

Keittiön kaappia järjestäessä käteen osui muutama tyhjä lasipurkki, jotka pelastin roskikselta taannoin isän keittiötä siivotessa. Ettäkö tyhjiä lasipurkkeja toiselta puolelta Suomea pitää kuskata? Kyllä. Niitä voi joskus johonkin tarvita. Ja kyllä - kyllä niitä kotonakin olisi, jos olisi. Ei vain ole yhtään, jossa kansi olisi ehyt. Kas kun sormivoimat eivät riitä avamaan täysinäisen purkin kantta. Eikä sitä salli myöskään kipuileva ranne. Jokaisen purkin avaaminen on siis aloitettava vasaroimalla reikä kanteen. Säälittävää. Mutta niin värikästä.


Kävin taistoon myös mahdollisesti tulevaa pakkasta vastaan. Vanha kaulaliina tarvitsi seurakseen pipon. Pipon lanka löytyi sisareni mittavasta lankajämäjemmasta ja rusetti kaulaliinan loppulangoista. Enni-nukke lupautui ystävällisesti mannekiiniksi.

Muutakin pientä sutturaa on syntynyt, mutta ne ovat sattuneesta syystä ;) vielä hetken aikaa "julkaisukiellossa".


Sanoiko joku, että kipu jalostaa? Jos niin on, sittenhän olen pian oikea rotunainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti