tiistai 5. marraskuuta 2013

Huisketta ja hulinaa

Välillä myös touhua ja tohinaa. Ruisleivällä ja puurolla, tyttöjugurtilla ja banaanilla tankatut duracell-mussukat pitävät vauhtia yllä, eikä mummikaan ehdi paikallaan maatua, äidistä ja isistä  puhumattakaan. Eläväistä energiaa riittää, vaikka kuumepeikko vähän kummittelee ja yskä panee pikkukeuhkot rouskuttamaan, mutta hyvin vähäistä on vauhdin hidastuminen.

Ja välillä pysähdyn ihmettelemään, miten maailmassa voi olla jotain noin rakasta ja hellyttävää ja jotain sellaista, jota on ikävä heti kun mieleen kierähtää ajatus siitä, että pian he aloittavat kotimatkan.

 Mummi sai ilon ja kunnian tehdä syntymäpäiväkakun toiselle näistä pienistä rakkaista.  Juhlat vietettiin hieman etuaikaisesti, mutta ei yhtään vähäarvoisesti. Kakku oli päältä soma ja sisältä maistuvainen, eikä makeannälkä päässyt ihan heti tämän jälkeen yllättämään. Ja kaikki meni, yhtä Setärakkaalle pakastimeen jemmattua maistiaispalaa lukuunottamatta.

Kakku on laadittu kermaa ja sokeria säästämättä ja suklaan määrästä tinkimättä. Sisällä koostumukseltaan persoonallista ja rakenteeltaan haasteellista mansikkamoussea :)

Koristeluidea löytyi edesmenneen äitini  reseptiravastosta löytyneesta kaupan mainoslehtisestä viime vuosituhannelta. Nuo vihreät härpäkkeet on tehty sokerimassasta, koska täällä metsässä ei marketin
tiskissä ollut tuoretta sitruunamelissaa.



Ja koska energiaa riitti kovasti paljon,  pääsin toteuttamaan haavetta piparien leipomisesta saadessani puuhakkaan pikkuleipurin avukseni. Vikkelät kädet kävivät ajatusta nopeammin ja taikinalevylle ilmestyi ainakin viisi muotin jälkeä samassa ajassa, missä mummi sai tehdyksi yhden. Hopsansaa, sellaista menoa.





 Ja mitä joulupiparit olisivat ilman koristelua - no eivät yhtään mitään. Ja niitä tulikin aika paljon. Voi olla, että niitä tipahtelee huomisella kotimatkalla ylläreinä pylläreinä viemisinä vaikka minne, ei voi tietää. Piparithan on tehty - kuinkas muuten, paitsi rakkaudella, myös huolella ja tarkoin noudattaen kaikkien rakkaiden ihmisten rajoitteita ainesten suhteen, joten kukaan, ei yhtään kukaan jää ilman.

Ja sitä paitsi - ne ovat yksilöllisiä, kauniita ja voin sen verran paljastaa ylläripylläreiden saajille, myös njamnjam-maistuvaisia.





Saamastani tuliaispaketista löytyi täydennystä vielä aluillaan olevaan  kastehelmi-kynttilälyhtykokoelmaani. Ne vaan ovat niiii-iin kauniita. Niin kauniita. Niitä katsellessa ja liekkien taikoman valokirjon leikkimistä seuratessa ajatukset liitävät aina rakkaiden ihmisten luokse - kaikkien rakkaiden.




Siis mikä Sjögren ja mikä Fibro? Ja mitkä kivut ja mitkä kolotukset?
Ja aamukampa näyttää  1483.


"Eikä maailmassa ole mitään voimakkaampaa kuin hellyys".
                                                             Han Suyin: Päivien kimallus

1 kommentti: