sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Seesteinen sunnuntai

AAMUKAMPA ILMOITTAA LUKEMAKSI 1464!
Onnellista tuossa on se, että  mukana ovat kaikki kalenteripäivät. Pakollisia taksvärkkiin ( lue työpaikalle) lähtöjä on siis selkeästi vähemmän. Niiden määrää en kuitenkaan ryhdy laskemaan tai edes arvioimaan, koska viikonloppujen, arkipyhien ja vuosilomien lisäksi mahdolliset muut vapaat ovat kiinni monista tekijöistä, erityisesti ruumiinkoiden kulloisestakin tilasta ja yleisestä jaksamisesta.

Tänään on kuitenkin hyvä päivä. Viikon aikana perjantaita kohti napakoituneet nivelkivut ja tolkuton jaksamattomuus napsahtivat poikki kuin taikaiskusta eilen aamulla.  Hyvin nukutun yön jälkeen ja jo useita viikkoja kestäneestä  naamaa pakottavasta räkätaudista huolimatta kipaisin tänäänkin aamuisen punttijumpan jälkeen ulos  ja otin pienen hien tarpomalla tallaamattomia metsäpolkuja ja metsäistä rautatien sivuhaaraa. Lenkkimaaston valinta johtui siitä, että auratut kävelytiet ovat pahuksen liukkaita ja toisaalta pieni lumivastus tekee vain niin kutaa. Liukkautta pelkään kuin ruttoa. Jotenkin maan vetovoima tuntuu arvaamattomalta ja olen satavarma siitä, että rojahtaessani täydellä massallani maahan, muutama arvokkaista kinttu- tai käsiluistani on taatusti poikki. Ja kun vielä muutama muorin joulupajan pienistä väkerryksistä on pahasti kesken, olisivat ainakin molemmat kädet  tarpeen.

Tuota päässäni jyskävää räkätautia ryhdyin häätämään perjantai-iltana sen verran tymäkällä valkosipulipommilla, ettei luulisi enää kauaa naamaluissani askartelevan. Sipulipommi oli sen verran kookas, että avatessani ulko-ovea sisältä pöllähtää sinertävä katkupilvi. Valitettavasti en voi sitä toistaa enää tälle viikonlopulle, koska sen verran minussakin on jäljellä lähimmäisenrakkautta, että ajattelen huomista työyhteisöäni ja asiakkaitani.

Vaikka olenkin jouluihminen, on terävin joulupuhti vielä hakusalla, tulneekokaan entisenlaisesti. Joulukortit olen useana vuonna teettänyt omista valokuvistani, mutta nyt sekin jäi hetkellisen teknisen häiriön vuoksi ja tilanteen korjaannuttua olin jo ostanut valikoidun nipun kauniita ja silmääni miellyttäviä kortteja, joten pientä alemmuudentunnetta kokien kirjoittelen niitä kohta iltani ratoksi. Aikaistako? Ehei - ajoissa valmiiksi, se on mottoni. Ihailen suunnattomasti noita ahkeria käsiä jotka värkkäävät tuosta noin vain yksilölliset kortit.




Pientä joulutunnelmaa luomaan nostin esille viime jouluisen joulukukan.

Pääarkkitehtinä toimi tuolloin hieman vajaa 5-vuotias mummin prinsessa. Hänellä oli niin monta rakasta muistettavaa, että mummille jäi vain yksi tällainen joulukukka, mutta ilo ei suinkaan ole yhtään vähäarvoisempi.




Katsotaan, mitä tapahtuu huomenna. Arki koittaa ja tiedän että vastassa on kohtuullisen tiukka päivä töissä. Jos viimeviikkoinen päänsärky ja yltiökiivas väsymys rojahtavat päälle heti alkuviikosta, on kyse joko niistä yhä kummittelevista sisäilmaongelmista tai sitten kroppani on niin allergisoitunut työlle, ettei se enää haluaisi kestää sitä päivääkään.

Ja illan hämärtyessä sytytän taas tuikut Kastehelmi-jalokiviini ja tunnelmoin.



2 kommenttia:

  1. Loistavaa että kivut ovat poissa! Johtuisikohan sään kääntymisestä pakkasen puolelle, minullakin on olo helpottunut.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että kivut välillä helpottavat ja yöuni suo levon tunnetta! Mulla, samoin kuin näköjään Maijallakin, olo on vähän helpottanut pikkupakkasen ansiosta! Kyllä se on kumma, miten tuo sää vaikuttaa olotilaan. Ja ostetut kortit on ihan hyvä juttu, parempi kuin mun linjani mikä on ollut parina vuotena, että jos en saa tehtyä kortteja, en sitten lähetä mitään...:)

    VastaaPoista