keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Silmäkivet ja muuta kivaa

Muutama päivä on mennyt silmätippapipetti  kädessä kävellessä. Jostain syystä silmät ovat vaatineet jatkuvaa tipottelua. Alkaa tuntua siltä, että Oculac-tipat ovat liian ohutta tavaraa. Seuraavaksi on haettava apteekista hieman jytäkämpää ainetta tai voidemaisempaa. Jos ei vaseliinia vielä sentään. Kurja tunne joka tapauksessa. Ja tämähän on näitä Sjögrenin metkuja.


Jos haluatte päästä samaan tunnelmaan, kuvitelkaa vaikka noita mu-
rustettuina kourallinen molempiin silmiin. Auts!






*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Työkaveri toi työpaikalle  eilisen Keskipohjanmaa-lehden, jossa oli uutinen sisäilmasairastumisesta.  Sama artikkeli oli ilmeisesti muissakin maakuntalehdissä.  Uutinen oli otsikoitu; Työpaikan sairastuttamalta voi mennä lopulta elanto, sisäilmasairastuneen kokemusta epäillään yhä. Juttu oli karua luettavaa.  Yhtään mikään ei siis ole edennyt tällä saralla. Lääkärit pelkäävät, että sisäilmaongelmista kärsivä potilas on vailla jotain etuutta, tai että on menossa oikeudenkäyntiin ja lääkäri pelkää joutuvansa todistajaksi. Artikkelissa työterveyden professori Tuula Putus toteaa, että edelleenkin sisäilmasairailta vaaditaan virheellisesti perusteluja syy-yhteydestä. Putus sanoo vaatimuksen olevan kohtuuton. Ja sitähän se todella on.

Artikkelissa kerrotaan henkilöstä, joka kärsi viisi vuotta kroonisesta nuhasta, nenäverenvuodosta, kurkkukivusta, yskästä, silmä-ärsytyksestä ja päänsärystä. Työpaikalla oireita oli vähätelty ja rivien väleistä oli saatu lukea, että vikaa on, mutta se on nupissa. Jossain vaiheessa asiaa oli kuitenkin alettu tutkia. Mielenkiintoista, miten identtisiä nuo pelkästä sisäilmaongelmasta johtuvat oireet ovat osan Sjögrenin syndrooman oireiden kanssa.

Lehden mukaan viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön alainen ympäristöherkkyysverkosto ehdotti, että ympäristöherkkyys, jonka alle myös sisäilmaongelmista kärsivät kuuluvat, saisi oman diagnoosiluokituksen. Eihän se syntyneitä vaurioita elimistössä ja elämässä paranna, mutta helpottaisi sairauden käsittelyä, tilastointia ja hoitoonohjausta. Kun luin noita esimerkkihenkilön oireita, kylmät väreet laukkasivat selkäpiissä; viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt tehostetusti noista kaikista nenäverenvuotoa myöten. Karmeat muistot vilistivät silmissä; aivan kuin kaikki alkaisi taas alusta.

Tänään istuimme koulutuksessa kunnan valtuustosalissa. Tiesin paikan entuudestaan ilmastoltaan sairaaksi, mutta koulutus oli välttämätön uusien järjstelmien tullessa vähitellen käyttöön. Kuului  sarjaan, menet ja osallistut tai itket ja menet ja osallistut. Kahden tunnin istumisen jälkeen toispuoleinen päänsärky alkoi, poski puutui, hermosärky hiipi kolmoishermon alueelle ja epileptisen pesäkkeen kohdassa kekkuloivat kaikki hermosäikeet ilkikurisesti. Sitä sitten kuuntelin loppuajan yrittäen pysytellä tolkuissani. Ja uskomatonta mutta totta, viisiminuuttinen raikkaassa syyssäässä poisti oireet.

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Tänään löytyi postilaatikosta ensimmäinen numero Kuivakukat-lehteä. Se on Suomen Sjögrenin syndrooma-yhdistyksen jäsenlehti. Vaikutti mielenkiintoiselta. Yksi artikkeli näytti alkavan:  Meiltä sjögreniläisiltä löytyy huimaavan mielikuvituksellinen kirjo kaikenlaisia allergioita ja yliherkkyyksiä.  Siitä unilaululukemista.  

"Pitäisi olla tikka, saisi elatuksensa takomalla päätä puuhun".
                                                     Mikko Kilpi: Tanssiinkutsu 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti