perjantai 15. marraskuuta 2013

Taistelu rahasta

Tarina jatkuu vielä tämän kolmannen osan verran.

Työnantajamme ratkaisu oli siis laittaminen sairauslomille, kun emme pystyneet työskentelemään työtiloissa eikä työnantaja kyennyt osoittamaan meille puhtaita työtiloja. Sairauslomat oli siis työnantajan määräys.
Työterveyslääkäri kirjoitti lomat luonnollisesti ammattitautiepäilynä, koska syy-yhteys oireisiin ja todettuihin sisäilmamyrkkyihin oli kiistaton. Ja ammattitautiepäilynä kirjoitettu sairausloma tarkoitti sitä, että saimme ko. ajalta täyden palkan,  koska vakuutusyhtiön kuuluu maksaa palkkaa vastaava määrä työnantajalle.

Sitten kuukausien kuluttua tuli työnantajan vakuutusyhtiöltä iloinen uutinen. Heidän lääkärinsä mukaan minulla ei ole todettu mitään sellaista sairautta, jonka voitaisi osoittaa johtuvan työstä tai työoloista. Oireita he eivät kiistäneet tai kyseenalaistaneet, mutta kyse oli oireista, ei sairaudesta. Vanhentunut ammattitautilaki tunsi tähän sopien vain astman. Astmaan sairastuneet saivatkin korvauksen, me muilla oireilla sairastavat emme. Tästä päätöksestä johtuen palkkajärjestelmässä pitkät sairauslomamme muuttuivat normaaleiksi sairauslomiksi, jotka pituuksistaan johtuen menivät jo osapalkkaisuuden puolelle, joten palkkatoimisto aloitti välittömästi palkan takaisinperinnän.

Kädestä suuhun elävillä asuntovelkaisilla yksinasuvilla se johti melkoiseen taloudelliseen katastrofiin, joiden laskuja vieläkin osa meistä maksaa.

Me palkan takaisinperinnän kohteeksi joutuneet teille kirjelmän kunnan päättäjille. Siinä pyysimme harkitsemaan palkkojemme sailyttämistä ja vetosimme kärsimiimme sairauksiin ja pyysimme myös jonkinlaista kohtuullisuutta asiassa. Päätös oli kielteinen. Perusteluna työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Myrkkyherkut eivät kuitenkaan jakautuneet tasapuolisesti kunnan kaikille työntekijöille eikä terveyden menettäminen.

Tein valituksen vakuutusyhtiön päätöksestä. Turhaan. Samat ympäripyöreät liirumlaarumit ja lopulta toteamus, ettei hakijalla ole mitään sellaista sairautta tai terveydellistä ongelmaa, jonka voitaisiin osoittaa johtuvan työstä tai työoloista, joten valitus hylätään. Niinpä niin. En kovin kauniisti puhunut itsekseni näistä kaikentietävistä ja yliluonnolliset kyvyt omaavista vakuutusyhtiöiden lääkäreistä.

Sairauslomien aikana pääsin kokemaan Kelankin nerokkuuden. Minulta pyydettiin lisäselvityksiä lääkärintodistuksiin. Soitin ja kysyin, että mitä selvityksiä te tarvitsette. Tytteli siellä sanoi, etteivät he voi tietää, ovatko oireeni todella aiheuttaneet työkyvyttömyyttä. Sanoin, että työterveyslääkärihan on todennut minut työkyvyttömäksi ja se seisoo sinä todistuksessa.  - Niin niin, jatkoi tytteli kimistystään, mutta kun meidän lääkärit päättävät, oletko oikeasti ollut työkyvytön vai työkykyinen.
Seuraava repliikkini ei ole painokelpoista tekstiä, joten tyydyn toteamaan, etten kovin korkealle noteeraa Kelankaan älykkyyttä.

Suomessa sisäilmasta sairastuneita ihmisiä on kymmeniä ellei satoja tuhansia.  Homepakolaisten sivuilta löytyy paljon tietoa ja ihmsten kokemuksia. Me olemme heitteille jätetty kansanosa. Mutta minpä taistelen.






Ruusu minulle!




"Immeiset on kun teepussija - ne pittää keettee ennen kun suap tietee mitenkä vahvoo tavaroo ne on".
- savolainen sutkaus -  






3 kommenttia:

  1. Onpas aika hurja tarina! Pitäisi olla aika terve että jaksaisi taistella kaikkien tahojen kanssa. Jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  2. Onneksi teidän kuntaihmisten eläkkeet on kuitenkin hyvissä ja osaavissa käsissä Kevassa.... Not.

    VastaaPoista
  3. Voi hurja...ihan järkyttävä tarina. Eikä varmaan ainoa laatuaan. Miten toi systeemi voi olla noin...homeessa! Ja mätä kaikin puolin?? Tsemppiä sulle ja voimia taisteluun! Meilläkin epäillään töissä hometta - apua!

    VastaaPoista