perjantai 27. joulukuuta 2013

Muistoihin siirtyvä joulu

Se alkaa olla taputeltu tämäkin joulu. Siirretään ja  piirretään muistoiksi mielen kirjaan. Ja valokuviksi. Ja kokemuksiksi.

Tunnen kiitollisuutta siitä, että meillä kaikilla oli  tämä joulu!

Oma jouluni oli hektinen, osin omasta halustani, osin olosuhteiden sanelemana. Viikon aikana ( perjantaiaamusta torstai-iltaan) kilometreja kertyi auton mittariin 1396 ja melko tarkkaan tasan puolet niistä pimeässä ja vesisateessa. Onneksi enkelit olivat valppaina, tai kaikilla ihmisillä hyvä tahto, tai miten itse kukakin sen haluaa ilmaista. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Mahtui viikkoon myös  monta hyvää ja lämmintä  hetkeä rakkaiden ihmisten seurassa.  Sain olla äitinä, mummina ja anoppina. Sain viettää mummin ensimmäisen mussukan, joulutähtemme 6-vuotissynttäreitä ja olla mukana jännittävän rapisevissa joulunalustunnelmissa. Sain pikkuihmisten rakkautta sydämeni kukkuroilleen. Ja isompienkin.

Sitten yhden työpäivän jälkeen suunta toisaalle. Siellä olin tyttärenä, sisarena, tätinä, kälynä, kummimummina ja mummitätinä. Sekavaako? Ei minusta. Sain tervehtiä suvun nuorinta prinsessaa, joka varmisti itsellen alati ja reilusti huomioitavan syntymäpäivän, syntyen 6.12. Soma neiti hänkin.

Ja sain viettää hiljaista, levollista jouluiltaa Rakkaan Isi-Pappani kanssa, ilman hälyä ja huisketta. Tänä jouluna valitsin näin. Juuri näin tuntui oikealta.


Mutta nämä kaksi herraa, Fibro ja Sjögren, eivät luovuttaneet hetkeksikään. Pelkäsin pitkiä ajomatkoja, varsinkin kun olen sangen laiska pitämään taukoja, mutta yllätys oli myönteinen, sillä pelkäsin paljon pahempaa. Kyllähän ne polvet ja lonkat vonkuivat iltaisin maate mennessä ja erityisesti vasen olkapää nuhteli tekemisistäni, mutta yllättävän kesysti silti. Enemmänkin Fibro nyppi reisilihaksia ajon aikana ja sitten yritti tönköttää ne kävelykunnottomiksi kun vihdoin pysähdyin ja yritin kömpiä ulos autosta.

Keli oli sikäli kelju, ettemme päässeet isän kanssa ulkoilemaan edes sitä pikkuruista lenkkiä, koska kirkas jäätikkö ja sen päällä lilluva vesi ovat ansa, johon en häntä halunnut viedä, en tosin itsekään sinne keikaroimaan halunnut. Mutta pienen autoretken verran kuitenkin irtaannutin häntä kotoympyröistä. Saimme ihanan maistuvaista riisipuuroa sisareni luona ja sitten veimme kynttilöitä haudoille.

Nyt, jälleen yhden työpäivän jälkeen yritän pysähtyä, koota ja järjestellä ajatuksia ja rauhoittua suunnittelemaan elämää - kuten vaikka huomista joulusiivousta! Kyllä - joulusiivousta!

Mutta sitä ennen hetki tunnelmoiden. Aarrekokoelmani on jälleen karttunut, osin joulun ansiosta, mutta myös ennakoiden lähestyvää merkkipäivää.



Aamukampa:  1431

"Lamppuja täytyy varjella hyvin. Tuulenpuuska saatta ne sammuttaa."
                                       Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi





1 kommentti:

  1. Onpa ollut hektinen joulu sinulla, mutta paljon on mahtunut rakkaudentäyteisiä hetkiä myös noihin päiviin. Minulla myös herra Fibro ollut paikalla koko joulun, mutta siitä huolimatta valoisalla mielellä. Valoa tulevaan vuoteen sinulle Katrimaija!

    VastaaPoista