sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Odotettuna

Se taannoin hellalla muhinut hernekeitto matkasi vajaat kolmesataa kilometriä itään ja päätyi Rakkaan Isi-Pappani päivällispöytään. Ja miten mahdottoman hyvä mieli taas tulikaan, kun huomasin olevani todella ja kovasti odotettu. Havaittuaan ikkunasta saapumiseni tämä odottelija hyppäsi tossuihinsa ja oli jo rollaattoria kääntämässä parkkipaikan suuntaan auttaakseen tulijaa, jos kohta kovinkin paljon on tuomisia. Ja olihan niitä, monenmoista.

Nähtyään soppakattilan hän pastierasi jo kapustan kanssa hellan viertä päästäkseen hämmentelemään lämpiävää hernekeittoa. Ja olin sentään perillä kolme varttia ennen hänen täsmällistä päivällisaikaansa.  Eikä  niin, että hän nälissään siellä olisi tarvinnut olla, mutta ihanpa vain ilosta ja hyvästä mielestä siinä kirmaili ja kipitteli pujahtaen huoneesta toiseen.

Viikonloppu menikin sitten rattoisasti; Isän  kodin siivoamista, ruokien laittamista valmiiksi annoksiksi ja pakastamista ja ensimmäisen adventin kunniaksi joulutunnelmaakin isälle. Ja siinä ohessa rupateltiin niitä näitä. 



Laatikot muhivat uunissa ja päätyivät pakkaseen odottamaan
joulua. 

Tähti syttyi ulkopuolelta lumituiskun kuorruttamaan
ikkunaan.

Adventin kunniaksi viritimme ulkotulen.


Se ainoa oikea jouluverho on edesmenneen äitini virkkaama 
salusiini, joka luo isän keittiöön punaisen, rauhallisen joulutunnelman.


Vaikka muisti tekee monin paikoin tepposia ja voimatkin ovat hiipuneet reilun 90 vuoden mittaisella taipaleella, sananokkeluus oli taas tällä kertaa hykerryttävässä iskussa:

*** Lauantaina alkoi sadella lunta. Isukka tuumasi ikkunasta katsellen, että nyt alkoi luvaton lumisade. Minä ??? Noh, sääennusteessa ei oltu luvattu tälle päivälle lumisadetta. Edes Karjalan Heilin kakkossivulta tarkasti talteen leikatussa sääkartassa ei ollut lumihiutaleita.

*** Lumisade jatkui suununtaiaamunakin. Keittiön ikkunasta katsellen tämä Rakas Muhnikkaiseni mietti, että kohta se Edvinkin sieltä varmaan tulee. Ja minä että ??? Noh - Edvin Linkomies, siis linkomies, lumitraktori.

*** Sitten se Edvin sieltä tuli. Hän meni seisomaan sukkajalassa ulkoportaille ja katseli pitkän tovin linkomiehen touhuja ja tietysti paitahihasillaan. Minä siihen torumaan, että voi kun palellutat nyt siinä itsesi, että kurkku tulee vielä kipeäksi. Hän huitaisi vähätellen. Sitten tuli lounaspuuron aika. Katoin pöydän ja otin kaapista kurkun, huuhtelin ja aloin siivuttaa. Hänpä kipittää siihen ja kysyy, tarkistitko nyt että oliko se kipeä?!!!

Kotmatkalla yritti lumimyräkkä kummitella, mutta ei päässyt täyteen voimaansa, joten onnellisesti ja ehjin nahoin takaisin omalle pirtille.

Aamukampa 1457.

" Kauneinta yössä on sen pehmeiden siipien havina, joka aina yhtä odottamatta yllättää meidät."
              - Hans Dietrich von Scydlitz - 

1 kommentti:

  1. Vanhoilla ihmisillä on usein ihan omanlaisensa huumori, tilannekomiikan taju. Ihanaa kun kävit isääsi ilahduttamassa, varmaan parempaa tuliaista ei olekaan kuin soppakattila! Ja laatikotkin jo valmiina...meille tulee tänä vuonna ihan toisten tekemät laatikot, erästä maatilayrittäjää päätin kannattaa kun itsellä on aika ja voimat vähän vähissä.

    VastaaPoista