keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Työkykyinen

Pian neljä viikkoa kiusannut naamaa rääkkäävää räkätauti intoutui eilen aika härskiksi. Viikonloppuisihan se aina oli paranemaisillaan, mutta maanantaiaamupäivisin joku tuli ja painoi tahmaisen tassunsa naamalle ja löi samalla tukkoon sekä nenän, poskiontelot että korvat. Työpaikan ilmastahan se ei tietenkään johdu, se kun on pudasta, pakko olla, tuplaremontit ja kaikki. Että sillälailla.

Noh, eilen se kuitenkin tuo päänmädätys meni siihen pisteeseen, että toinen korva oli niin tukossa että sattui, koko vasen puoli oli turta, jomotti ja huimaus oli hetkittäin sietämätöntä. Ja minäpä kipitin sitten päivystykseen. Hoitaja zoomaili ultralla ja sanoi että molemmissa poskionteloissa on maksimaalinen limakalvoturvotus, mutta tulehduspiikkiä ei laite kuitenkaan anna.

Sain ajan lääkärille. Kuultuani lääkärin nimen, aloin ounastella pahinta. Vastaan osui sama tiukkasilmäinen, lespaava pikku-Napoleon, jonka olin kuullut työterveyshuollossa nauraneen ulos, haukkuneen ja itkettäneen homesairastuneita.

Pikku-ukko tutki. Sanoi, että eiväthän nämä korvien tärykalvot juuri liiku, painetta siellä on. Nenäontelot hyvin ärtyneet, se sanoi. Teki neurologisiakin temppuja, kun vähän sillä epilepsiaoireilulla pelottelin. Ei mitään vikaa. Onneksi.

Lopputulema oli, että ei tässä nyt hoidettavaa infektiota sitten kuitenkaan ole. Ja kysymykseen, pitääkö minun nyt sitten vain horjua töissä, tämä nyrkillä tapettava sälli vastasi, että kyllä, kyllä sinä pystyt töihin, ota särkylääkettä vaan.

Pari tuntia siitä kävin ilmoittamassa pomolle, että vastoin päivystävän lääkärin tekemää työkykyarviota, poistun työpaikalta työkyvyttömänä. Minkäpä se sille teki. Tänään sitten töihin, melkein elossa olevana, mutta huimaa ei enää. Jihuu!

Jotenkin tuli taas sellainen tunne, ettei kukaan oikein välitä - ainakaan oikeasti. Näistä sisäilmaongelmiin yhdistämistäni oireista olen raportoinut työterveyshuoltoon useita kertoja tämänkin syksyn aikana, tuloksena vain että kirjaan tämän sinun tietoihisi. Pomo tosin ehdotti muuan kerta, että siirry tuohon viereiseen huoneeseen, jos se olisi parempi. Kertoo huikean mahtavasta ymmärryksestä ongelmaa kohtaan.




Miten minusta joskus tuntuu, että pystyn hyvin samaistumaan tuohon isäni kryptokynään; miltei kaikkensa antaneena, mutta yhä vielä odotetaan olevan hyvässä terässä!




Jälleen kerran nostaa päätään vahva epäilys siitä, onko minulla voimia napsia nuo kirotut 1454 aamukamman piikkiä yksitellen.



1 kommentti:

  1. Just just. Että työkykyinen. Hyvä kun nostit kytkintä. Paranemisia ja hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista