tiistai 28. tammikuuta 2014

"Oman rauhan" päivät

Loman loppusuora alkoi. Taas ne tutut liki 1400 km laitettu tietä rullalle. Mitenköhän oikein jaksoin? Kohta olisin valmis hyppäämään vaihteeksi vaikka junan kyytiin tai bussin, mutta ilman alennuksia se on niin hinnakasta touhua, että toistaiseksi kiitos, mutta ei kiitos, ellei tule pakko.

Kokemuksia siitäkin pakosta on. Aikoinaan kun epilepsia diagnoosi tehtiin, se tarkoitti vuoden ajokieltoa. Koto-Suomen suunta on julkisilla kulkien harvinaisen hankala ja kun siellä isä-pappa ei sitten kulkemiseni hankaluutta suostunut oikein ymmärtämään, olikin vuosi monin tavoin henkisesti rankka.

Mutta nyt on takana ihanan pitkä yö, omassa sängyssä, oman peiton alla, omalla tyynyllä ja ympärillä hiljaisuus. Jesssss! Eikä ole edes yhtään huono omatunto, vaikka kello revitteli puoli yhdeksässä tajuntani kirkastuessa. Olinpahan vain että wauuu!

Nyt oleilua, lenkkeilyä, kirjoittelua, ym. puuhastelua. Tekemiset eivät vielä tämän loman aikana lopu. En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, että pitkästyisin tekemisen puutteeseen, ainakaan niin kauan kuin pää, jalat tai edes kädet toimivat.



                            Pakkanenkin kävi istumassa isäni 
                            koristepensaan  oksalla parina yönä.

                                       Aamukampakin putosi  uudelle sataluvulle; 1398


1 kommentti: