tiistai 21. tammikuuta 2014

Onni on. . . . . . .





Tästä pienestä tytöstä on tullut iso tyttö.


 Kalenterista katsoen numeraalinen virstanpylväs hujahti ohitse juuri äsken. Eikä aivan huomaamatta. Mitään virallisia pönötyskekkereitä en halunnut, yhdet ihmisiässä riittävät( ainakin toistaiseksi), mutta Rakkaat Ihanat Omatekemäni tekivät juhlan, josta riitti ja riittää iloa pitkäksi aikaa.








 He kaikki tietävät, että lämmin ilmanala ei ole minun juttuni, ei edes kilon palasina ( joita niitäkin tulisi luvattoman paljon), eikä myöskään matkustaminen "tyhjän päällä". Siispä tukevan maan vaihtoehtona minulle tarjoiltiin aaltoilevaa merta.

Esikoiseni perheineen vei kolmen  vuorokauden matkalle tutustumaan naapurin kuningaskuntaan. Nähtävää ja koettavaa oli paljon. Ja matkan "tahtikin" oli sopiva, kun elettiin kahden pienen ihmisen ehdoilla. 

Jossain vaiheessa suunnitelmaa olin ääneen ajatellut, että olisipa mukavaa, jos koko pesueeni pääsisi osallistumaan matkaan. Tai edes paluumatkaan laivalle, kuten joku sen sanoiksi puki. Harmittavasti toisille se ei tuntunut mitenkään sopivan, ei aikataulullisesti eikä muuten. Hieman kateellisina vain kyselivät laivan aikataulusta ja kaikesta muusta ja heittäytyivät yllättävän tietämättömiksi meidän suunnitelmistamme. Jokaisen mukulaiseni kanssa oli sitten suunnitelma B kahvitella, yhden perheen kanssa ennen matkaa ja kahden muun kanssa matkan jälkeen.


Sunnuntaiaamuna reippailimme Tukholmassa hotellilta laivalle ja luvassa oli maittava aamupala. Matkatavarat hytteihin ja pieni siistiytyminen. Esikoiseni halusi johdattaa minut aamiaiselle ja mitä sieltä löytyi?
Koko ihana pesueeni, loput kolme omatekemääni perheineen, pienimmäistä tinttarallaa myöten istuivat pitkässä pöydässä odottamassa meitä. Ja sitten tuli itku ja tuli nauru ja tuli halauksia - enkä tiedä mitä kaikkea sitten tapahtuikaan.

Vietimme hauskan päivän laivalla ja söimme yhdessä juhlapäivällisen.

Ja kaikki tämä oli jo syksystä asti suunniteltua. Käsittämätön pokerinaama heistä jokaisella - pienimmästä suurimpaan. Yllätys onnistui enemmän kuin täydellisesti. 

He olivat tulleet samaisella laivalla yöllä yli - juuri kuten olin ääneen ajatellut, tietämättä, että heillä oli jo olemassa valmis suunnitelma.

Sanat ovat aika heppoisia kuvaamaan tunnelmia!  Kaiken ihanan yhdessäolon, lämpimän yllätyksen ja pikkuihmisten iloisen leikin katselun ohessa mennä laivan kauppaan ja  - ottaa mitä haluaa.

Jos jossain vaiheessa yritti hiipiä sieluun kysymys, olenko minä tämän kaiken ansainnut - työnsin sen pois tietäen, että olen.


 Ja mikä miellyttävä yllätys vielä sekin, kun havahduin vasta kotona siihen, että herrat F ja S olivat auttamatta jääneet kotiin kitumaan.







"Ystävyytesi on ovi, josta ilo astuu sisään ja ikävä ulos. Minä juoksen siitä edestakaisin, ilosta itkien."

 -Värssy Impi-tädiltä saamassani  onnittelukortissa - 



Aamukampa  1405







2 kommenttia:

  1. Myöhästyneet onnittelut! Ihanan yllätyksellinen syntymäpäivä. Mulla on ollut vähän sama meininki tässä tammikuussa, en myöskään pierunpidätysjuhlia halunnut mutta pientä ylläriä on ollut ilmassa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja myöhästyneet onnittelut myös Sinulle! Ikähän on vain numeroita - eikö niin.

    VastaaPoista