sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hankala vai hankala?

Sain käsiini jo jonkin aikaa odottamani kirjan, Maija Haaviston "Hankala potilas vai hankala sairaus, tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista". Ja olen onnellinen, etten sittenkään hairahtunut ostamaan sitä, vaan aikani turhaan odotettuani kustantajalta arvostelukappaletta, kävelin kirjastoon.

Ennakkokäsitykseni osoittautui vääräksi. Kuvittelin kirjan olevan psykologista pohdintaa potilaan roolista, lääkäreiden suhtautumisesta ja yleisestä tietämättömyydestä tai vääristä luuloista tai asenteista. Mutta sitä se ei ollut. Se oli pitkä, tylsä luettelo sairauksista, niiden oireista, vääristä diagnooseista, hoidoista ja riskeistä.  Kaikki tieto ilmeisesti koottu suoraan eri lähteistä, lähdeluettelo on 30 sivua pitkä.

Kirjoittajalla ei ilmeisesti ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta. Ja jos on, ei se kirjassa näy. Luettelonomaisen litanian joukossa on selkeästi asenteellisia kommentteja. Tietysti täytyyhän kirjassa olla myös kirjoittajan omia näkemyksiä, mutta tällaisessa kirjassa ne ovat mielestäni aika vaarallisia.

Takasivun tekstin mukaan kirjaa suositellaan  "lääkäreille ja potilaille, etenkin selvittämättömistä oireista kärsiville, mutta myös jo diagnoosin saaneille". Minä en suosittele. Kun luin sairauksien oireluetteloita, ne oli tehty niin kattaviksi, että jo olemassaolevien sairauksieni lisäksi oireeni sopivat pariinkymmeneen muuhun sairauteen. Heikkohermoisempi ja hysteerisesti oireisiinsa suhtautuva hyppii taatusti seinille noita luettuaan. Samoin kuin sairauksien riskeistä ja niiden aiheuttamista ongelmista lukiessa ahdistuu varmasti, jos ei osaa suodattaa lukemaansa. Teksti on samanlaista kuin lääkepakkausten haittavaikutusluettelot, kaikki ja kaiken varalta.

Yksi asia tuli selväksi. Se, että kaiken ja kaikkien sairauksien takana on D-vitamiinin puute. Tuossa saattaa olla hippunen tai edes pieni osa totuutta. D-vitamiinivajeen ja sairauksien yhteydestä kun on omakohtaistakin kokemusta. Niin käsittämätöntä, ettei sitä nyt ainakaan kehtaa ääneen sanoa, mutta on.

Eli tulipahan luettua. Palautan kirjan pikaisesti takaisin kirjaston hyllyyn, pyydän anteeksi mielessäni kirjoittajalta, nielen pettymykseni, enkä suosittele kirjaa kenellekään.  Lukekoon jokainen omalla vastuullaan.

Olen kuullut jonkun viisaan sanovan: " Ei ole olemassa terveitä ihmisiä, jotkut ovat vain puutteellisesti tutkittuja".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti