keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Elolleko sittenkin?

Kuukausi sitten alkanut vatsavaiva kidutti, riudutti ja näännytti. Se syötätti monenlaiset lääkkeet ja pahimmillaan haetutti päivystyksestä kipulääkettä piikkinäkin. Ja sitten se mukana seurannut pelko. Se syövytti paitsi vatsaa ja sielua, myös päätä. Ja erityisesti sitä. Eikä se kipukaan ollut mieltäylentävää kuunneltavaa.

Onneksi eilinen ja tämä päivä ovat olleet jo helpompia. Ja sitten koputus umpiluiseen otsikkoon. Toivottavasti huominenkin. Ja kaikki seuraavat huomiset ja ylihuomiset. Ja parempi ollakin. Saadakseni vielä helikobakteerin tutkituksi, olisi pärjättävä kaksi viikkoa ilman happosalpaajaa. Se on tavoite.

Ultrattu on ja tähystetty on. Ei sitä terveenä pysty edes kuvittelemaan, miten runollisen kauniilta kuulostavat röntgenlääkärin sanat; haimassa ei poikkeavaa, maksassa ei poikkeavaa, pernassa eikä sappiteissä  poikkeavaa, ei myöskään munuaisissa,  eikä suurentuneita ilmusolmukkeita. Teki mieli halata.

Yhtä runollista oli kuunnella skopistin selityksiä vatsan limakalvojen kauneudesta. Se skoopin letku siellä kurkussa vähän aiheutti sielullista närää. Mutta hyviä miehiä molemmat, erityisesti hyvien uutisten kertojina, jos kohta muutenkin.

Tulevaisuus alkoi synkistyä, mieli viisti maaemoa  eikä jäljellä ollut minkäänlaista huvitusta yhtään mihinkään. Pahimpina aamuina jo säikkyi omaa peilikuvaansakin; kuka on tuo kurja harmaa pandasilmäinen kuvatus?

Mutta tästä se lähtee. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Talviuniltaan heräilevän "kukkaikkunani" asukit antavat uutta toivoa. Avokado, jonka luulin talvella poistuvan keskuudestamme, virkosi muutamassa päivässä elolle ja alkoi työntää latvasta uutta versoa.



Tässä herra Arthur-Avokado ottamassa ikkunan edessä aurinkokylpyjä




Myös viime kesänä syntyneet pienokaiset, Siiri-Sitruuna ja Reeta-Greippi sinnittelivät talven yli ja näyttävät selvästi virkistyneen. Myös pieni serkkunsa Masa-Mandariini on hengissä, mutta sen verran ujo, ettei halunnut tulla kuvattavaksi.


Aamukampa: 1348



4 kommenttia:

  1. Heips!
    Kyllä sinulla koettelemuksia riittää, mutta hyvä jos olet jo parempaan päin :)
    Tuo positiivinen asenne on hyväksi. Olen itse sanonut, että sillä mennään pitkälle, vaikkei toiset aina "usko" miten kivulias olo on, kun jaksaa hymyillä ja olla iloinen ... jopa 15 min yöunien jälkeen.
    Sain muuten ostettua 2kk odottelun ja pienen "potkimisen" jälkeen Suomalaisesta kirjakaupasta sen Sue Jonesin kirjan Sumu Hälvenee. Onpa jotain mitä lukee, kun oikein haluaa riutua fibron kanssa :) :)
    Kukoistetaan yhdessä kevätauringon ja heräävien kasvien kanssa!!
    T. RouvaFibro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RouvaFibro! Eihän meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin nousta ja taas nousta ja porskuttaa rynnykset rottingilla. Ja kiitos kirjavinkistä - pitääpä laittaa luku-/hankintalistalle.

      Poista
  2. Eihän nuo tähystykset niitä elämän tähtihetkiä ole, mutta pääasia että kaikki on kunnossa. Toivottavasti voit jo paremmin. Ihania ituja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija. Tällä hetkellä ainakin jo selkeästi paremmin. Kahvihammasta kolottaa jo kovasti, mutta taidan vielä hetken sinnitellä.

      Poista