maanantai 24. maaliskuuta 2014

Irtiotto

Kylläpä se kummasti piristää pienikin irtiotto arjesta.
Viikonloppuna tein yhden yön pikakeikan Espooseen ja huomasin, että matka on edelleenkin yhtä pitkä ja vieläpä mennen tullen. Toisaalta reilua neljänsadan kilometrin huikosta lyhensi radikaalisti ihana kuopukseni, joka hyppäsi puikkoihin matkan varrelta ja viimeiset sadat kilometrit vain hujahtivat huomaamatta. Sitä se hyvä seura tekee.
Paluumatkan loppupäässä itsekseni ajellessa tuli kyllä jo koti-ikävä. Yö musteni ja taivas tarjoili kiitettävällä tempolla vettä kaikissa sen olomuodoissa. Mutta hyvin siinäkin lopulta kävi. Ehyenä ja hengissä kotosängyn viltinmutkaan.

Hienointa tietysti oli se matkan tarkoitus. Kaksi mummin Rakasta mussukkaista, pikkuiset miehet, veljekset 1 ja 3 vee viettivät yhdessä synttäreitään. Samalla koolla olivat tietysti kaikki Rakkaat omatekemäni perheineen eli kaikki äidin kultapossut, vävyt ja miniä ja kaikki mummin pienet Mussukka-Murmelit.  Sellaiset hetket kantavat kauan  ja niiden voimalla jaksaa pitkälle.

Ja mikä parasta, herrat F ja S lymysivät loukkoihinsa ja olivat hiiskumatta koko viikonlopun eikä vatsanahkakaan vonkunut tuskaansa, vaikka ihan pikkuisen, siis ihan vaan pikkuisen kenties tiukka ruokakontrollini lipsahtelikin.

Ehdin vielä  saada valmiiksi veljesten isosiskolle lupaamani torkkupeiton, joten sekin pääsi nyt  samalla oikeaan tehtäväänsä. Prinsessa taisi tykätä.

Värit ovat neitokaisen lempivärejä.

 
Katsellessani heitä kaikkia siinä yhdessä ymmärsin  taas, miten onnekas äiti, mummi ja anoppi minä olenkaan! 



1 kommentti:

  1. Sulla on ollut luksusviikonloppu! Kyllä ne äipän ja mummon isot ja pienet mussukat ovat muutaman sadan kilometrin ajosiivun arvoiset. Minulle on ainakin juhlaa kun joskus harvoin saan oman jälkikasvuni yhtaikaa saman pöydän ääreen. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista