sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ruuskankallion juurella


Seuraavat pienet välähdykset viikonlopun keskusteluista eivät valitettavasti avaudu kaikille, mutta niiden hienoviritteisen nerokkuuden ja hykerryttävän lenkoleukaisuuden oivaltavat he, jotka tuntevat isämme tai ukkinsa riittävän hyvin. He pystyvät myös kuvittelemaan tekstiin mukaan ilmeet ja eleet.



Laatimani ateria hupeni hyvällä ruokahalulla.
- Maistuuko? kysyin
- No ei se ihan kamalan pahhookaan oo.



Yritin pöydän yli kurkkien selvittää hänelle muuatta krypton avainsanaa.
- No heleppohan se sinun on kun on terävämmät aivot.
- Välillä kyllä tuntuu ettei ole aivoja ollenkaan, vastasin.
- No sitte vielä helepompi, eivät rutaleha siinä tiellä.


Sunnuntaiaamun kunniaksi löysin kaapistaan hienon ruskeakirjavan fleecepaidan ja ehdotin sitä päivävaatteeksi. Mielellään hän sen pukikin. Hetken päästä aamupalalla:
- Eikö olekkin mukava paita, ainakin varmaan lämmin ja mukavan väljä?
- No kyllähän tässä vähän vilustaa ja taitaa kiristeekki!



Voi sitä meidän ukkia - sanoo joku! <3

2 kommenttia:

  1. Jotenkin tunnistan oman isävainaani tuosta huumorin tyypistä. Ja näen teidät isäsi kanssa silmissäni jutustelemassa.

    VastaaPoista