lauantai 29. maaliskuuta 2014

Viihtyvyysongelma?

Joskus aiemmin kerroin työpaikkamme homemyrkkyongelmasta ja nyt remonttien jälkeen edelleen jatkuvasta ihmisten hankalasta oireilusta, joka kopsahtaa kovasti myös omaan nilkkaan.
Noh, meillehän tehtiin tässä alkuvuodesta oirekysely ja sitten luvattiin infoa kunhan yhteenveto on suoritettu. Ja me tietysti naivisti odotimme asiantuntevaa ja puolueetonta palautetta ja joku ehkä salaa toivoi jotain, tarkemmin määrittelemättä  edes jotain positiivista uutta.

Tilaisuuteen asteli sitten viisaan näköinen ja ilmeisen kallispalkkainen henkilö, jonka taustoista saimme tietää, että oli entinen työterveyslaitoksen asiantuntija ja nyttemmin perustanut yksityisen rahasammon erikoistuen sisäilmaongelmiin. Eli keksi oivan markkinaraon ryhtyi nuoleskelemaan rahan edestä ( tuskin edes kovin pienen) työnantajia ja ongelmarakennusten omistajia.

Viesti oli tyly. Tämä tyypperöinen kuvaannollisesti läiski avokämmenellä päin pläsiä, tyrkki uppotukilla palleaan, kusi toistuvasti aamumuroihimme ( lainaus muualta kuvaviestimen verbaalinokkeloijalta) ja tylytti nolaten ja ylimielisesti keljuillen ( sanoisin v. . . en, vaan en sano kun olen kohtuullisen sivistynyt ihminen).

Tämä tyypperöinen kyllä myönsi, että kertomianne oireita saatta olla olemassa, kyllä. Mutta - se että viikonloppu menee toipuessa viikon oleskelusta epäpuhtaassa ja/tai hapettomassa sisäilmassa, tai että lomasta pari ensimmäistä viikkoa menee sairastaessa työpaikalta saatuja sairauksia ja ehkä jo kolmannella tai neljännellä viikolla voi elää kuten normaalit ihmiset ja että jälleen työpaikalle palattua alkaa voida huonosti, on pelkkä viihtyvyysongelma. Siis, oikeinpa totta. Kyse onkin vain viihtyvyysongelmasta. Siis jos puolet ajasta voit huonosti ja elät epätyydyttävää ja puolinaista elämään, kyse on vain siitä, ettet viihdy työpaikallasi. Voi hemmetin saakutin kikkerperi!

Sitten kun joku kysyi itku kurkussa, että onko se oikein, että joutuu koko ajan syömään paria-kolmea lääkettä pystyäkseen olemaan työpaikalla ( siis nimenomaan astma-  ja muilla  hengitystieoireilla) tämä nilviäinen vastaa, että sehän on ihan ok ja että olisi järjetöntä olla syömättä niitä lääkkeitä. Joku neropatin kylkimyyryläinen lakeija vielä höysti, että sehän olisi yhtä tyhmää kuin olla syömättä diabeteslääkkeitään. Ohoh! Hieman onnahtihan tuo vertaus ja rinnastus, mutta. . . . noukänduu!

Eli viesti oli selvä. Työntekijöitä vastaan on koottu niin vahvat vastavoimat, että parempi kun pidätte turpanne kiinni!


Itapuhteina kuitenkin jotain olen rääpinyt kasaan. Ja aina vaan niistä langan tähteistä. Mikähän siinä on, että langat ovat joka kerran hakusessa, kun jotain pitäisi oikeasti neuloa tai virkata, mutta niitä jämälankoja on koko ajan vain enemmän ja enemmän. Mitä enemmän niitä yrittää tuhota, sitä mahtipontisemmin korit niitä pursuilevat. Hohhoijaa.

                               Nämä päätyivät jo viemisiksi Omatekemälle
                               synttärisankarille.




                                                                                                                           

       Mutta nämä kolmet ovat vielä vaille varpaita. Ongelmana se, etteivät ole   tehdyt mitenkään tai
kenenkään mittojen mukaan vaan lähinnä lankojen riittävyyden :)




Kuusen latvaan pääse kahdella tavalla: kiipeämällä tai istumalla kävyn päälle!
                   Suomennos savolaisesta tuumauksesta


Aamukampa: 1338 

2 kommenttia:

  1. No johan pomppas! Ei kyllä kenenkään pitäisi lääkkeiden voimalla ainoastaan pystyä työssä käymään. Kyllähän se viihtyvyyteen vaikuttaa jos on koko ajan kipeä. Tuo ongelma on yleisistä yleisin mutta asiat ei ratkea sillä että ongelmat lakaistaan maton alle. Työnantaja kyllä varmaan mielellään tällaisita lausunnoista maksaa. Jaksuja sinne! Ihania sukkia olet jämistäsi saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
  2. Melkoista hommaa. Ei se ihme ole jos tuossa asenneilmapiirissä ei viihtyisi, jos vaikka kaikki homemyrkkyongelmat joskus tulisikin kuntoon. Tsemppiä!

    VastaaPoista