tiistai 8. huhtikuuta 2014

Sopimusrikkomus

Meillä on herrojen Fibro ja Sjögren kanssa sopimus. Tosin yksipuolisesti ja aavistuksen sanelupolitiikalla laadittu, mutta minun mielestäni täysin pätevä. Herroilta ei kysytä.

Sopimuksessa todetaan, että kaikki osapuolet hoitavat omat pilttuunsa eivätkä hypi toistensa silmille. Ja että nämä herrat käyttäytyvät siivosti ja kunnioittavat ihmisrupin koskemattomuutta. Ja että minulla sopimuksen laatijana on erityinen oikeus olla joutumatta näiden hyyryläisten itkupotkuraivareiden kohteeksi.

Niin.

Ja nyt joku meistä on pahasti rikkonut sopimusta. Epäilen herra Sjögreniä.  Se kun on enemmän rakastunut noihin niveliin toisin kuin toverinsa Fibro, joka tykkää nuljuta lihojen kimpussa. Ja silmienkin tuntemukset viittaavat vahvasti Sjögreeniin päin.

Tämä pahuksen nilviäinen on alkanut lapioida hiekkaa silmiin oikein urakalla. Eikä se mitään, sen kanssa pärjää, mutta nyt on innostunut jäytämään olkaniveliä ja polvilumpioita aivan myötänään. Ja sitten vielä turvottaa nilkat aamuyön tunteita elefanttisiksi ja pakottaa aamuisin köntsyttelemään toaletti- ja keittiöosastolle. Tai siis ei oikeasti turvota. Samat nilkat ne on  kuin illallakin, vaan se tuntemus on turpea ja arka ja liikkumaton. Pahus.

Pieni paha aavistus takoo takaraivossa, että osuuteni olisi minullakin herra Sjögrenin pahantuulisuuteen. Viikonloppuna kun tuli ahdettua itseensä liikaa vaalea viljaa eli vehnämössöä kahvileipien muodossa ja leipääkin enemmän kuin laki sallii. Ja siinä sitä sitten ihmetellään, että nivelet vonkuvat. Osin oma moka. Anteeksi rakas ruppini.

Mutta nyt sitten taas lepytellään herra Sjögreniä. Kaikenlainen vilja on ainakin hetken aikaa tässä huushollissa pannassa. Hetkellisen törsäyspuuskan vimmoissa investoitu 40 euron härpäke töröttää keittiössä ja turauttaa kuohuvan ja samettisen pehmeän smoothien aamupalaksi. Ainekset ovat kaupasta kulloinkin pienellä pohdiskelulla hankittuja. Ei suinkaan mitä kotoa sattuu löytymään systeemillä, koska tuolloin aamupalasta tulisi melkoisen kuiva ja rupinen. Sopivasti aineksia koostamalla aamujuomasta ( tai lusikoitava ihanuus siitä yleensä tulee) tulee sen verran täyttävä satsi, ettei ennen lounastaukoa käy edes mielessä mussuttaa voileipää. Eikä sen jälkeenkään. Eikä etenkään silloin.

Kerroin Sjögrenillekin, että ei enää vihoittelisi, vaan antaisi respektiä yritykselleni. Saahan nähdä leppyykö.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti