sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sananen auringosta

Nyt se sitten virnuilee täydellä naamalla, eikä näy yhtään häiriintyvän siitä, että vihaan sitä. Ei taida edes tietää, ei ehkä sittenkään, vaikka kääntelen kaihtimia kiinni samaan tahtiin kun se kiertyy taivaalla.

Harva ymmärtää suhtaumistani aurinkoon. On jopa syytetty siitä, että tahallisesti härnään auringonpalvojia tai että periatteessa vain yritän olla jotain muuta kuin ns. valtaväestö.  Jos sanon, että on tuskallisen kuuma, minua pidetään turhan naukujana ja sellaisena aina säästä mankujana, joka ei ole tyytyväinen mihinkään. Väärin. Ja väärin!








 Ensimmäinen syy aurinkoa kohtaan osoittamaani vihamielisyyteen on se, että lähes aina sen paistaessa on liian kuuma. Ja se liian kuuma on jo silloin, kun joku muu huokailee, että kohta alkaa olla ihanan lämmintä. Ja kun on liian kuuma, se ei ole vain hiki tai helle tai jotain muuta, vaan se on tuskaa, jokaisen solun kokemaa kidutusta. Tämän saavat aikaa herrat Fibro ja Sjögren. Ainakin ne. Tiedän kyllä kanssasisaria samoin tuntemuksin ilman em. herroja seuralaisina.








 Toinen syy on se puiden takaa vilkkuva aurinko. Varsinkin autolla liikkuessa se on pelottavaa. Etenkin jos vilkkuva ja väräjävä valo tulee sivulta, se tekee  huonon olon, eivätkä siihen auta edes aurinkolasit.  Se tunne tulee päähän, vaikka sitä vipinää ei katsoisikaan kohti. Vaikutus on samanmoinen kuin diskovaloilla tai vilkkuvilla mainosvaloilla. Ja koska tiedän ja tiedetään, että vilkkuvat valot voivat laukaista epileptisen kohtauksen ja koska ikävä tuntemus vilkkuvasta auringosta tulee juuri päähän, en rakasta sitä yhtään. Pelkään, olisi ehkä lähempänä totuutta oleva termi.











 Ja kolmas syy; jo kahteen kertaan jäädytetyt auringon aiheuttamat ihomuutokset ja uusi tarkastuskäynti taas tulossa. En tiedä, joudutaanko jälleen jäädyttämään tai kenties jotain muuta.  Mutta aurinko ei helli eikä rakasta minua, enkä minä aurinkoa.

Suon toki jokaiselle auringossa viihtyvälle hänen onnensa, kunhan minunkaan asennettani ei turhaan kritisoida - tietämättä asioiden taustaa.

Ja sitten menen ja pyöräytän kaihtimet tiukemmin kiinni :)

Ps. Tuo kukka - sehän on vaahtera. 


 

2 kommenttia:

  1. Mutta hei, syksyyn on enää kolme ja puoli kuukautta. <3

    VastaaPoista