tiistai 5. elokuuta 2014

Loman alkukiihdytys

Hyvinhän tämä lähtee. Varsinaisen loman toinen päivä kääntymässä iltapäivälle ja rapiat 900 kilometriä  on uskollinen kulkuneuvoni laittanut pikitietä rullalle. Toki tuossa luvussa on muutama kymmenkilometrinen rakkaan omatekemäni pyörittelemää.

Minut houkuteltiin tutulta  reitiltä pois ja uppo-oudolle tielle ilman navigaattoria, pelkillä suullisilla ohjeilla. Ja melkein hyvin siinä kävi, yksi pieni kämmi, mutta sitä ei lasketa. Siellä kun oli muitakin siellä kaupungissa. Siinä vaiheessa sitten iskin avaimet omatekemäni käteen ja ilmoitin, että tästä eteenpäin en sitten aja metriäkään :), eikä tarvinnut. Sillä osuudella.






                             Ja kannatti se poikkeaminen. Sai tutustua historiaan. . . 





                                                         . . . kauniisiin maisemiin


                                        




                          ja mikä maittava lounas tarjoiltiinkaan  Haikon kartanossa.







 Minut, jolla on turvallinen olo ainoastaan silloin, kun jalkojen alla on tukeva maa, saatiin houkuteltua merelle vaneilemään. Alkuun hieman otin mielessäni lukua, mutta päästyäni siitä yli ja nähtyäni, miten tohkeissaan pikkuihmisetkin olivat  veneilemään lähdössä, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Ja onneksi suostuin.




Olihan se huikea elämys, joskaan nämä kuvat eivät tee alkuunkaan oikeutta kaikelle sille saariston karulle kauneudelle,  joka herätteli aistit.  Hieno kokemus sekin.




Ja pieni konkariveneilijäneiti oikaisi itsensä makuuasentoon ja otti pienet meritorkut - mikä luottamus isiin ja isin veneilijätaitoihin.



Ennen reisun päättymistä sain viettää aikaa kaikkien muidenkin mummin mukulaisten ja toisen lapseni kanssa ja viimeisen etapin varrelta löytyi yöpaikka kolmannen omatekemäni luota.

Viiden päivän matka ja tuntuu kuin olisi ollut arjesta ja etenkin työelämän kurimuksesta poissa jo vaikka kuinka ja kauan. Ai pahus, tuossa tuli tuo yksi sana, tuo t:llä alkava. Jatkossa yritän olla tarkempi. :D

Ja huomionarvoista on myös se, että herrat F ja S eivät pysyneet vauhdissa mukana.



Aamukampakin hupenee taas omia aikojaan: 1209



1 kommentti:

  1. Kyllä maakravunkin kannattaa välillä rohkaista mielensä ja astua paattiin, minä olen myös maissa viihtyvää tyyppiä mutta nautin kovasti merimaisemista silloin harvoin kun vesille tulee lähdettyä. Hyvä kun herrat ovat pysyneet loitolla, minä myös olen saanut olla f-herralta melko rauhassa. Kivaa loman jatkoa!

    VastaaPoista