sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ohi on!

Kolme viikkoa on lyhyt aika.
Loma on nyt lusittu tällä erää ja tekemättömiä asioita ja toteuttamattomia suunnitelmia jäi roppakaupalla vielä seuraavaan ja taatusti sitä seuraavaankin lomaan. 

Alussa tuntui, että ehtii paljon ja vaikka mitä ja sittenkin vielä jotain, mutta loppua kohden päivät muljahtelivat käsistä huomaamatta.

Paljon hyviä muistoja ja hyviä asioita on loman saldo. Ja erityisen hyvältä tuntuu ainakin tällä hetkellä se, ettei huomenissa väijyvä työelämä tunnu lainkaan ahdistavalta tai ikävältä velvollisuudelta. Asennemuokkaus on toiminut tasan oikeaan suuntaan. Työ on asettunut sille kuuluvalle paikalle, eli vain yhdeksi, joskin vielä välttämättömäksi osaksi arkea, eikä se pääse enää hallinnoimaan jaksamista, voimavaroja, eikä tunne-elämää. Näin tänään. Tiedän, että  huomenna totuus tervehtii suurella kämmenellä, mutta katsotaan.  Kun minähän se olen, joka päättää, mitä minulle saa tehdä ja mitä ei!

Loma on häätänyt myös sekä herra Fibron että herra Sjögrenin matkoihinsa. Ne saattavat kyllä kysellä majapaikkaa töihin paluun siivellä, mutta katsotaan. Ei sekään niiden nujuaminen nurkissa tapa, kunhan ovat ihmisiksi. Ainakin D-vitamiinitankkaus on aloitettava taas täydellä teholla, joskos se vähän hillitsisi niitä ja leivät ja muut viljatuotteet pidettävä visusti kaupan hyllyssä.

Ja mikä parasta. . . . . . . 






. . . . . .se on täällä ihan pian! 





                                           AAMUKAMPA     1190!   


2 kommenttia: