perjantai 29. elokuuta 2014

Se onnistui!

Vaikka suunnittelin  jättäväni leivät ja muut viljatuotteet kauppaan, sorruin silti viikonlopun ja ensimmäisen työviikon päättymisen kunniaksi leipomaan. Kun oli ihan pakko. Löytämäni ohje oli vain nii-iiin haasteellisen ja herkullisen näköinen, ettei sitä voinut ohittaa.



Hän on pähkinäsuklaa-briossi eli nutellapulla ja tältä se näytti ennen uuniin menoa.

 


Nyt hän on käynyt jo uunissa lämmittelemässä  ja mikä parasta, hän jotenkin etäisesti jopa muistuttaa esikuvaansa. Kiitos Heidi!

Sen verran nuukailin, että ostin Nutellan sijasta halvempaa pähkinäsuklaalevitettä, mutta ei tuo ainakaan uunissa sen kummoisemmin käyttäytynyt. Väri saattaa olla hieman vaaleampi tässä lopputuloksessa.

Tämä pääsee sitten jäähdyttelemään pakkaseen ja odottamaan aikaa, jolloin sillä on käyttöä.

Ja miten lienee käynyt niin hassusti, että ihan vahingossa, jotenkin vain, omituisesti, taikinaa tuli himpun verran liikaa, joten lopusta tuli sitten pikkupullia ja niitähän on pakko, ihan pakko maistaa.


                     
                                                                                                                                                                                   Ja isääni myötäillen on sanottava,
                        etteivät nuokaan ihan kamalan pahalta maistuneet :)




Mitä siihen ensimmäiseen työviikkoon tulee, sanotaan vaikka, että ohi se ainakin on. Vaikka syksyä rakastankin, tuo viilenevä sää asettaa haasteita, kun ei sitä puoliseinäistä ikkunaa voi koko aikaa pitää auki. Mutta ehkä se jonain päivänä - jonain päivänä se tilanne korjaantuu. Ihan varmasti. Tavalla tai toisella. Ja hupeneehan tuo aamukampakin tuossa jokaikinen aamu.

Kylkimyyryläiset Fibro ja Sjögren ovat edelleen omilla teillään. Pientä nivelkolotusta ( vanhojen naisten perusvinkunaa ) ollut, mutta sekin hävisi, kun kesätauon jälkeen aloitin D-vitamiinitankkauksen 200 mikrogrammaa per päivä.

Kyllä se tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti