tiistai 9. syyskuuta 2014

Vaihtoehto, joka ei ole vaihtoehto

Aamukammassa vielä liian paljon piikkejä.

Useampaan otteeseen olen sekä yksin, että yhdessä työterveyshuollon kanssa pohtinut tulevia työvuosiani ja ratkaisua jaksamiseen. Olisihan se mukavaa olla jonkinlaisessa kuosissa  myös sen urakan päätyttyä. Voimavaroja verottamassa on useampia tekijöitä, joista oikeastaan millekään en kovin paljoa mahda.

Sisäilmaongelma ei suinkaan ole niistä vähäisin. Tahtomattani minuun asettuneet tautipaholaiset on toinen, osaltaan hyvinkin suuri tekijä. Eivätkä nuo sairaudet ole vähimmässäkään määrin omaa syytäni, vaikka vieläkin joskus sen suuntaiseen syytteeseen törmään. Ikäänkuin asenteellani saisin muutokset elimistössäni ja sen toiminnassa muutettua muuksi.

Ja totta, varmasti asenteessakin on vikaa. Positiivisen vireen pitäminen yllä täydellisen uupumuksen jyrätessä päälle on aikamoinen haaste, jossa en useinkaan onnistu. Varsinkin, kun se vuosien päässä häämöttävä Elämä tuntuu hetkittäin olevan pelkkää toiveunta.

Jaksamattomuuteen ja henkisten voimavarojen niukkuuteen on toki muitakin syitä, sellaista pientä arkisälää, ylimääräistä huolta, pelkoa, rohkeuden puutetta. . . . . .kaikenlaista. . . .

No, nyt kuitenkin työterveyshuolto ihan vakavissaan ehdotti olemista jonkin aikaa  osasairauspäivärahalla. Maksimissaan sitä on mahdollisuus saada 120 päivää. Eli osa-aikaisesti työssä ja lopusta osasta Kela maksaisi sairauspäivärahaa. Vaihtoehto kuulosti hyvältä. Mietiskelin jo valmiiksi, miten paljon enemmän jaksaisin, jos tekisinkin vain kolme päivää viikossa töitä. Ajatus kiehtoi.

Sitten eteen tuli totuus. Aloin selvittää, minkälaisista rahasummista puhuttaisi. Kelan maksama päiväraha, joka on siis 50 % täydestä sairauspäivärahasta, osoittautui sen verran pieneksi, että enää tuo vaihtoehto ei ollutkaan todellinen vaihtoehto. Ihmisen kun on jotenkin tultava toimeen. Se ajatus oli siis haudattava hetimiten alkumetreille.

Ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi näyttää siis jäävän, jaksaa, tai itkeä ja jaksaa. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole mieltä ylentävä. Kaikenlaiset muut, vuorotteluvapaa, palkaton virkavapaa, vapaaehtoinen osa-aikatyö - hui hai, kokonaan pois suljettuja vaihtoehtoja.

Ne sanovat, että ihminen saa sen, mitä toivoo ja pystyy siihen, mitä haluaa.  Kukahan valopää on tuonkin lauseen keksinyt?

Mutta ei se mitään - jatketaan työuria - vähemmän meitä on sitten aikanaan niitä  eläkerahoja vonkaamassa.



                                 Sunnuntaiaamuna aamulenkillä.
                             


1 kommentti:

  1. Tuo on kyllä totta, että enemmän rahaa saa kun on kokopäiväisellä saikulla kun osa-aikaeläkkeellä tai osasairauslomalla. Kovin pitkään ei tietysti täydellä palkalla voi saikulla kärvistellä. Aikanaa olin jonkin aikaa osa-aikaeläkkeellä, nyt taas onneksi pystyn täysipäiväiseen työntekoon. Loppujen lopuksi kun verotuksen otti huomioon niin ei ihan hirveitä hävinnyt kuitenkaan, joten kannattaa ottaa tuokin juttu laskuissa huomioon.

    VastaaPoista