keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Mukavaa Vappua!



Vappumakeaksi  Kinuskikissan ohjeen mukaan Bebe-neliöitä.Väri poikkeaa esikuvastaan yksinkertaisesti siksi, että kotona sattui olemaan vihreää elintarvikeväriä, eikä punaista.
Eroja saattaa  olla muitakin -  että onko. . .  no vaikka  esimerkiksi se. . . . .




 . . . että olisi kannattanut antaa kuorrutteen kovettua kunnolla ennen leikkaamista :), vaan eipä tuo makua haitannut!

Nopeampia nämä olivat tehdä kuin perinteisiin leivosvuokiin söperretyt. Mutta pieni nostalgikko minussa jäi sittenkin kaipaamaan sitä vadelmahillon makua, jonka edesmennyt äitini loihti aikoinaan bebe-leivosten sokerikuorrutteen alle. Luulenpa kyllä, että ne olivat jonkinlainen koktaili Bebeistä ja hiekkahentusista. Hyviä olivat nekin. Tai juuri ne. Ehkä siksikin, että olivat nimenomaan Äidin tekemiä. Tai juuri siksi.




"Jos haluat jotain, mitä Sinulla ei ole koskaan ollut, on Sinun tehtävä sellaista, mitä et ole koskaan ennen tehnyt".


                                                - ohikulkien silmiin osunut ajatelma -


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hupputakkeja ja vähän muutakin

Aina ei voi olla tyytyväinen. Nyt en aivan satasella ole. Neuloin pyynnöstä pienille Veljeksille hupulliset neuletakit.   Lanka ei saanut kutittaa eikä muutakaan ikävää, joten valitsin langaksi 100 % puuvillaa ja se on kohtuullisen haasteellista neulottavaa. Ollakseen huolitellun näköinen se vaatisi lähes täydellistä neulekäsialaa ja erityista tarkkuutta saumojen ompelussa.




                             Isoveljen vihreäsävyinen takki sai kirkkaan oranssit napit. . .




                                 .  . . ja pikkuveljen siniharmaa takki violetit napit.




 Langat tilasin netistä, täällä metsässä kun ei ole päivittäistä lankakauppatarjontaa. Ja hymistelin samalla omaa erinomaisuuttani  :) ( kukapa se kattieläimen häntää, jos. . . ). Lanka on kierrätyspuuvillasta valmistettua, sitä ei värjätä erikseen, vaan värit syntyvät yhdistämällä erilaisia kierrätysmateriaaleja eli langan valmistusprosessi ei kuormita ympäristöä.



Eräänä iltana iski hulluttelupuuska ja jämälankakorista muotoutui tämä nappisilmäkilliäinen
joka matkasi Veljesten paketin mukana Isosiskolle.


 



Punasilmäörkki kiipesi oman takin rintapieleen.




      Ja sitä jämälankakoria penkatessa värkkäsin kuin huomaamatta muutaman   pannulappusen.





                             

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kesän rutiinit

Vasta huhtikuu ja huomaan joutuvani ottamaan käyttöön kesäiset perustemput. Eli lenkkeily aamuvarhaiseen tai  myöhäiseen iltaan. Työpäivän jälkeen pohdittava kävelyreittiä, jossa tarvitsisi vähiten kohdata suoraa auringonpaistetta. Ja kolmas perustemppu on se, että  ensimmäinen toimenpide kotiin tultua on kävellä kääntelemässä  iltapäivä-/ilta-auringon puoleiset sälekaihtimet tiukasti kiinni.

Sääennusteet ovat lohdutonta kuultavaa; aurinkoista, lämpöennätyksiä, vuodenaikaan nähden lämmintä. . . . . . . noh, jossain ohjelmassa juontajalta vilahti sivulauseeseen maininta elokuun illoista. Siis lohtua horisontissa.

Toki jotain myönteistäkin. Työhuoneeni ikkunan takana kasvaa suuria puita, joten aamuaurinko vain siilautuu sisälle. Reilusti avoimesta ikkunasta  tulvii aamuisin raikasta tuulta ja pikkulintujen hurmoskonsertti. Ja parastahan keväässä ja kesässä on kuitenkin se, että niiden jälkeen tulee nopeasti syksy!




                Varhainen syysaamu lenkkipolkuni maisemissa.




 

Aamukampa   1314

 


torstai 17. huhtikuuta 2014

Lepopäivät!



      Hyvää, rentouttavaa ja levollista 

                 Pääsiäistä!

 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Usko!






     Kyllä lähellä olevat pitävät kiinni,
             jos itse et jaksa!

             Aamukampa: 1324







tiistai 8. huhtikuuta 2014

Sopimusrikkomus

Meillä on herrojen Fibro ja Sjögren kanssa sopimus. Tosin yksipuolisesti ja aavistuksen sanelupolitiikalla laadittu, mutta minun mielestäni täysin pätevä. Herroilta ei kysytä.

Sopimuksessa todetaan, että kaikki osapuolet hoitavat omat pilttuunsa eivätkä hypi toistensa silmille. Ja että nämä herrat käyttäytyvät siivosti ja kunnioittavat ihmisrupin koskemattomuutta. Ja että minulla sopimuksen laatijana on erityinen oikeus olla joutumatta näiden hyyryläisten itkupotkuraivareiden kohteeksi.

Niin.

Ja nyt joku meistä on pahasti rikkonut sopimusta. Epäilen herra Sjögreniä.  Se kun on enemmän rakastunut noihin niveliin toisin kuin toverinsa Fibro, joka tykkää nuljuta lihojen kimpussa. Ja silmienkin tuntemukset viittaavat vahvasti Sjögreeniin päin.

Tämä pahuksen nilviäinen on alkanut lapioida hiekkaa silmiin oikein urakalla. Eikä se mitään, sen kanssa pärjää, mutta nyt on innostunut jäytämään olkaniveliä ja polvilumpioita aivan myötänään. Ja sitten vielä turvottaa nilkat aamuyön tunteita elefanttisiksi ja pakottaa aamuisin köntsyttelemään toaletti- ja keittiöosastolle. Tai siis ei oikeasti turvota. Samat nilkat ne on  kuin illallakin, vaan se tuntemus on turpea ja arka ja liikkumaton. Pahus.

Pieni paha aavistus takoo takaraivossa, että osuuteni olisi minullakin herra Sjögrenin pahantuulisuuteen. Viikonloppuna kun tuli ahdettua itseensä liikaa vaalea viljaa eli vehnämössöä kahvileipien muodossa ja leipääkin enemmän kuin laki sallii. Ja siinä sitä sitten ihmetellään, että nivelet vonkuvat. Osin oma moka. Anteeksi rakas ruppini.

Mutta nyt sitten taas lepytellään herra Sjögreniä. Kaikenlainen vilja on ainakin hetken aikaa tässä huushollissa pannassa. Hetkellisen törsäyspuuskan vimmoissa investoitu 40 euron härpäke töröttää keittiössä ja turauttaa kuohuvan ja samettisen pehmeän smoothien aamupalaksi. Ainekset ovat kaupasta kulloinkin pienellä pohdiskelulla hankittuja. Ei suinkaan mitä kotoa sattuu löytymään systeemillä, koska tuolloin aamupalasta tulisi melkoisen kuiva ja rupinen. Sopivasti aineksia koostamalla aamujuomasta ( tai lusikoitava ihanuus siitä yleensä tulee) tulee sen verran täyttävä satsi, ettei ennen lounastaukoa käy edes mielessä mussuttaa voileipää. Eikä sen jälkeenkään. Eikä etenkään silloin.

Kerroin Sjögrenillekin, että ei enää vihoittelisi, vaan antaisi respektiä yritykselleni. Saahan nähdä leppyykö.



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kevään lapsi



Kauan sitten, eräänä varhaiskevään päivänä syntyi pieni poika, vanhempiensa kuopuksena, nuorimmaisena kolmen veljeksen sarjaan.



 

Tuo pieni poika, tässä kuvassa 22-vuotias nuorukainen, viettää tänään, 69 vuotta myöhemmin jälleen merkkipäiväänsä. Työntäyteiseen elämään on mahtunut monta iltaa ja aamuista auringonnousua, monta pakkaspäivää ja sadetta, raekuuroja ja ukkosmyrskyjä. Rakkautta ja yksinäisyyttä. Onnen hetkiä ja kaipuuta. Iloa ja surua. Ja mielen tyyneyttä!







          


 Onnittelen Sinua, Maailman paras Isä!
Kiittäen!







 


 
Oma panokseni juhlakahveille oli tänään tällainen:
Valkosuklaa-aprikoosi-kerma viritys perusmurupohjan päällä.  Koristeena aprikoosia ja pahdettuja mantelilastuja. Suklaapalat syntyivät kardemumman makuisen muropohjan päälle ja suklaan alla vielä kerros kotitekoista kinuskia.





  

                      Satojen kilometrien takaa Ukille ja  Isoukille                                välitetty tervehdys.

                                    Rakkaudella!