sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kattitrio

Eräänä alavireisenä joutenolon iltana kaivoin esille vanhan kissaohjeen. Noita jämälankojakin kun riittää. Ohjeen vanhuus on tietysti suhteellinen käsite, mutta lehden ulkonäkö ei ihan tätä päivää kyllä ole, kyseessä on EevaNeule vuodelta 1986.



Ja niistä aineksista syntyi kattitrio.


Samoja kissoja olen aikoinaan tehnyt muuan yhdistyksen joulumyyjäisiin ja aikoinaan myös koulun luokkaretkirahastomyyjäisiin.


Tässä kattitrio pastieraa sohvan selkänojalla ja seinää vasten, mutta ne pysyvät töpöhäntänsä ansiosta pystyssä myös ilman tukea. Lienevätkö Pekalle mitä sukua? ;)




- Minä pidän sinusta, vaikkei sinulla olekaan häntää, selitti Arkadian Ulla Pekalle. - Ja jos sinulla olisi häntä, niin varmasti se olisi tyylikäs!

                              - Gösta Knutson: Mitenkähän Pekka Töpöhännän käy?
                                                    Gummerus, Jyväskylä  1950


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ja sitten sorville

Taannoisesta räkätaudista kehkeytyi sitten mukavasti aivoja repivä poskiontelotulehdus. Siihen liittyvä valtaisa yskiminen väritti monen yön nukkumisia, joten syvimmät sudenhetket minä vaeltelin etsien paikkaa, jossa saisi mukavan puoli-istuvan etukumaran ja kykenisi hetkeksi käymään tajuttomuuden rajan tuolla puolella, joskus onnistuen, joskus en.

No, nyt on lääketeollisuuden keksintöjen avulla pöppiäiset tainnutettu, saikkulomat lusittu ja huomenissa aukenee tie takaisin sorville.

Mielenkiinnolla odotan - kun siellä tuskin on sen sisäilman suhteen tehty yhtään mitään - miten kauan pää, keuhkot ja muu raihnainen ruppi kestää sitä ilmanalaa. Tietysti sillä asenteellahan sinne mennään, että seuraava löysäys tapahtuu elokuussa virallisen vuosiloman alkaessa.





Eilen oli kesäpäivänseisaus eli kesän niska sitten nitkahti mukavasti ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa. . . . . . 




                                                   Aamukampa           1253


torstai 5. kesäkuuta 2014

Keuhkotauti ja tyhmiä kysymyksiä

Kehoni taitaa olla ajastaan jäljessä. Se ei tiennyt, että tälle viikolle suunniteltu vuosiloman pätkä siirtyikin sairausloman alta, vaan se löi päälle järkyttävän räkätaudin.








Ja sitten minä törmään kaupan kassajonossa maailman typerimpiin kysymyksiin. Lämpömittari revittelee varjossa lähellä kolmeakymmentä ja minä korskun keuhkojani pihalle kainalossani tyrnimarjamehupullo ja odotan, että liiku jono liiku. No siihenhän tulee sitten neropatti joka kysyy, että tarkennooko? Jatkaa siihen perään, että onko se yskä . Toinen hiipii viereen ja kysyy, ootko lomalla.






                              Ja ihmiskehon räjähdyspiste alkaa olla mitassaan.





                                       "Seinäni takana yskii kuoleva ihminen,
                                        minä en ole vielä kuollut,
                                        minä elän ja vapisen."

                                           - Saima Harmaja -
  

                                      Aamukampa  1270



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Arvoitus

Mitä mahtaakaan syntyä, kun sekoitetaan reilusti voita, sokeria, rouhittua suklaata, banaanimössöä, vaniljasokeria ja jauhoja ja lopuksi vanilja- ja mangotuorejuustoja ja keltaisia koristerakeita ja leipuriksi ryhtyy Hilda-neiti 2.5 vee?




Dadaaa. . . tietysti kuorrutettuja muffinseja - NJAMMMM!


Ei maku kyllä jäänyt yhtään jälkeen       äitienpäivämuffareissakaan. Tuolloin leipureina hieman vanhempi mummin Mussukka ja yksi Rakkaista Omatekemistä. 


 Aihe oli tietysti Pikkuneiti heppahöperön ja nämä mallikappaleet ovat Pikkuneidin Tätirakkaan taituroimat. Njammm njammm ! <3

Makoisaa kesäkuuta!