tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kevyttä kesälukemista ;)



Kävin tänään kirjastossa ja hain lomalukemiset valmiiksi jemmaan.  Tällä kertaa klassikoita. 






 Sivuja löytyy ihan ruhtinaallisesti, mutta eiköhän niistä selvitä. Sitten kun siinä lomassa alkaa se itsekäs ja täydellisesti itselleni varattu aika.






 Mikael Karvajalka on täysin uusi tuttavuus.   Nolottaa kyllä tunnustaa, sentään Mika Waltaria. Karvajalan jatko Mikael Hakim jäi vielä hyllyyn, joku rotihan se pitää ahneudessakin olla.




 Ja tuo Sinuhe oli kuitenkin jo kauemmin kaihertanut mielessä. Edellisestä lukukerrasta on varmasti pitkästi toistakymmentä vuotta. Kesäloma muuten silloinkin.






 Tämä kärventävä ja raastava paahde lamauttaa ainakin fyysisesti lähes toimintakyvyttömäksi. Myös pääpuoli pehmenee puurouttaen kaikenlaisen ajatuksen kirmailun. Siispä keskeneräiset kirjoitustyöt saavat olla suosiolla kesken, hyvä kun pakolliset viikottaiset pakinat saa rouhittua kasaan ennen ajallisten takarajojen paukkumista. Mutta ainahan voi lukea.

Menneenä viikonloppuna otin aamuyölliselle sauvalenkille mukaan pienen astian ja sain kuin sainkin saaliiksi hieman mustikoita. Ja mikäs sen parempaa kuin hyvä kirja, iltapala maustamattomasta jugurtista, tuoreista mustikoista ja myslistä sekä avoimista ikkunoista käyvä aavistuksenomainen tuulenvire. Vautsiii!


Ja lopuksi päivän miete: Niin usein olen itseäni kiittänyt ja kiitosta on riittänyt!






sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Herra Sjögren, sisäkalujen terroristi

Kehuskelin tuossa hiljattain, miten molemmat herra myötämatkaajat ovat olleet hiljaa ja kiltisti pilttuissaan. Tuulettelin taas aivan turhaan. En vain tajunnut.

Kun nuo mokomat haluaa aktiivisesti unohtaa, ei aina tule ajatelleeksi, mitä kaikkea niiden metkurepertuaariin kuuluu. Vatsani kanssa kippuroidessa etsin syitä syömisistäni ja sitä mukaa tietysti itsestäni, mutta taas kerrattuani tietolähteistä tuon Sjögrenin kutaleen kommervenkkejä, tajusin turhaan syyllistäneeni itseäni. Tai  osasyyllinen tietysti olen, kun en aina muista, mitä se energiantuotantolaitos kestää ja mitä ei.

Melkoinen kotvanen menikin taas mukavasti, kunnes ajauduin normitapoihini syömään leipää ja jopa niitä hemmetin valkoisesta viljasta tehtyjä kahvileipiäkin. Ja sitten se kyllästyi se Sjögrenin hallinnoima vatsakalusto ja aloitti kivuliaan protestin. Ja kun se oikein protestoi, ei voi olla täysin varma, onko kyse vatsasta vai vielä tärkeämmästä eli sydämestä. Ja kun se riehunta alkaa heti pitkän ja vauhdikkaan lenkin jälkeen, ei kovinkaan säikky tarvitse olla, pelätäkseen pahinta.

Noh, tarkat filmaukset ja monitoroinnit toi vastaukseksi sydänkäyrän vastaavan nuorten likkojen käyriä, joten syylliseksi olotilaan jäi vatsa. Ja sitähän se. Kyllä se ihmisen ruuansulatuselimistö on julma laitos. Sitä ei kuulkaa huijata.

Lääkärin mielestä keliakiakin on hyvin todennäköinen, sukurasitetta on ja noita samaan sarjaan kuuluvia autoimmunisairauksiakin ja siitäkin huolimatta, että verikokeissa vasta-aineet olivat negatiiviset. Koepalan ottaminen vaatisi keskussairaalatason skopian, eivätkä raakkaat lääkäririiviöt ole siihen vielä syttyneet.

Mutta - ei syödä leipää eikä syödä muutakaan, mistä keho ei tykkää - yksinkertaista. Eihän se estä muille leipomasta :) tai leipomasta oikeanlaisista jauhoista!





Ja tässä näitä raastavia ja tuskaisia hellepäiviä helpottamaan kuva lapsuuteni uimarannasta.

                  42 päivää syksyyn!
                  11 päivää lomaan!


 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesäipanat

Kyllähän se tuo aurinko ja lämpö ovat omista mieltymyksistäni huolimatta pikkuihmisille tärkeitä ja mikseipä vähän isommillekin. Ainakin ne ovat sitä pienille pottuvarpaille, jotka kirmaavat nurmikolla, litsivät vesilätäköissä, kaivavat kukkapenkin multaa ja ovat muutoinkin niin kesäisen suloisia, katsokaa vaikka.






Isosiskon ja pikkuveljen varpaat!




Söpöjä!












 Siinä ipanaikävää potiessa ja saapuvia odotellessa  laadin pientä hyvää muiden herkkujen jatkeeksi: Sitruuna-rahka-nektariinipiirakka.
Hyvää oli, mutta ehkä pohjaltaan hieman raskaanoloista. Ainekset kuitenkin ihan kevyet;
voita, mantelimassaa ja vehnäjauhoja :)

Herrat Sjögren ja Fibro ovat nyt olleet nuhteettomia. Työviikot hujahtavat huomaamatta. Oma osansa paremmalla voinnilla on tietysti liki puoliseinäisellä ikkunalla, jonka revin aamuisin ensitöikseni auki  miltei säästä riippumatta, eli ulkoilmatoimistossa on helppo tehdä töitä. Puhtaiden tilojen etsimistä/vaatimista pidän kuitenkin aktiivisesti yllä. Kun en ole ongelman kanssa yksin.

                                  Aamukampa 1235