sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hyvää. . .

. . . ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Neljän viikon päästä joulu siirtyy historiaan, tai on siirtynyt jo.  Jos joku on jouluhösötysihminen, se hösötyksen aika on nyt käsillä. Onneksi tuolta "taudilta" olen varjeltunut. Joulukortit ovat punaisessa kuoressa,  vaatimattomat joulupaketit valmiina ja järjen kanssa tehtäviä ruokaostoksia teen tässä pitkin matkaa. Pari reisua on vielä ennen jouluun rentoutumista, mutta kun määränpää on mieluinen, ei niistäkään tule stressiä, minkä vähän pitkät matkat ja liikenne stressaavat.

Tällä kertaa ei joulupaketteihin sitten kätkeytynytkään omatekemiä asioita, vaan muuta tarpeellista. Toki yksi "tilaus" on  vetämässä, mutta koska sain sen valmistamiseen aikaa yli joulun, ei siitä ole paineita, voi rauhassa odottaa sopivan langan löytymistä. Itse toteutus käy sitten kyllä nopeasti.

Jotain pientä väkerrystä olen iltojen täytteeksi tehnyt.


Jälleen yhdet  kohdentamattomat pitsisukat, jotka ovat oikeasti vaaleansiniset, eivät harmaat, vaikka tässä ne minun silmiini enemmän harmaalta näyttävätkin. Jos joskus joku tarvitsee.


Sieltä pohjattomasta jämälankakorista löytyivät nämä langat, joista sitten väsäsin itselleni säärystimet.




Ja sitten vihonviimeinen keksintö, jonka tehtyäni totesin itsekseni, että näinkö alas on pitänyt vajota. Mutta, keittiöliinoja ( suomeksi tiskirättejä) niistä syntyi. Eikä tämä ole mitään ekoilua tai muuta viherhörhöilyä. Onpahan vain puuvillalankojen tähteitä, joille ei tuntunut löytyvän mitään käyttöä. Imevät hyvin, helppo huuhtaista ja heittää pesukoneeseen ja kun sen jälkeen vielä mikrottaa, ei hygieniassakaan ole moittimista.


Sytyttäkää kynttilöitä ja nauttikaa hämäryydestä!


maanantai 24. marraskuuta 2014

Outoja väitteitä. . . . .

Osui silmiin Et-lehden nettisivulta uutinen LL Ritva Markkulan väitöskirjatutkimuksesta. Hänen mukaansa fibromyalgiaa sairastavista peräti 26 prosenttia jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Lehti oli otsikoinut uutisen vielä provosoivasti tyyliin " Fibromyalgia vie usein työkyvyttömyyseläkkeelle".

Oikeastihan me kaikki fibroilijat tiedämme valitettavan hyvin, ettei asia noin ole. Toki on myönnettävä, etten ole lukenut kyseistä tutkimusta, vaan vain toimittajan tekemän jutun siitä. Varmasti noissa eläköitymisluvuissa tai ihmisissä lukujen takana on useimmiten muita diagnooseja varsinaisina syinä ja sitten fibro siellä kylkimyyryläisenä.

Lisäksi siellä mainittiin mm. että uniongelmat ovat yksi fibroon sairastumisen riskitekijä. Oikeastihan se on juuri niin päin, että fibro aiheuttaa uniongelmia. Tuntuu aika kevyesti heitetyn noita väitteitä. Tietysti pitäisi tutustua itse tutkimukseen paremmin, ennen kuin esittää arvioita, mutta tässä vain tämä päällimmäinen ajatus, tarkempaa tai syvempää analyysiä en aio ryhtyä tekemään. Varsinkaan kun kyseinen herra ei tällä hetkellä hetkauta minua suuntaan eikä toiseen. Enemmänkin mieltä askarruttaa muuan toinen herra ( näitä näyttää riittävän), herra Alzheimer, joka on muuttanut asumaan rakkaan iällisesti runsaan  lähihenkilöni luokse. Siinä riittää ajatuspainia, joka teettää töitä, eikä vähiten aamuyön tunteina. Ja se puolestaan ei sujuvoita yhteiseloani omien herrojeni Fibron ja Sjögrenin kanssa. Mutta näillä korteilla ja niin edelleen. Peli on käynnissä.

Sitten vielä muutama levollinen kuva kauniista Espoon kaupungista.















 Espoosta  -kyllä.  Hieno retkipaikka pihan takana pikkuihmisten kanssa. Kaupunkilaislasten onnea!


Mietelmät ovat hukassa, joten todetaan vain, että aamukampa on ehtinyt lukemiin 1098!


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäpäivän ratoksi!


Olipa huikea lenkkikeli aamulla; pakkasta 5 astetta ja niin tikkusumuinen maailma, ettei eteensä nähnyt. Sitten kun reitti kiertyi katuvalojen alle, paksussa huurussa olevat puut olivat uskomattoman kauniita ja - tietysti, kamera ei mukana, Pah!


    Pyhäpäivän ratoksi  vimmauduin rustaamaan kortteja:




Loppuvuoden onnittelukorteissa näytti olevan pientä vajetta, joten niitä ensin muutama.





                    Ja sittenpä niitä tuli jokunen joulukorttikin, kun oikein vauhtiin pääsi.







Siitä inkiväärijuomakokeilusta sen verran, ettenpä huomannut juurikaan vaikutusta. Tietysti kokeilu kesti vain pari viikkoa. Voihan olla, että sitä pitäisi juoda jatkuvasti, mutta kun se ei nyt niitä elämän suurimpia makukokemuksia ollut, jätin sikseen. Toisaalta, eiväthän nuo nivelet ole nyt pahasti kiukutelleetkaan. Se on tämä syksy, joka aina pelastaa elolle kesän jälkeen. Ja hyvä niin!

Ja edessä on lomaviikko, joten ei tässä nyt niin pahasti asiat ole. Ei ollenkaan!