lauantai 27. joulukuuta 2014

Irtautumisia


Mikä onkaan parempi keino irtautua arjesta kuin lukeminen? Tietysti pitkät kävelylenkit ulkona toimii, mutta lukeminen toimii vielä paremmin. Ja kun omat tuotokset eivät okein nyt kulje, tai kulkisivat, mutta odotan kommentteja, mistä kohdasta lähden "kuljettamaan", on aika kertoa teillekin joulun ja syksyn lukunautinnoista.



 Ensiksi toivomusteni mukaiset joulukirjat.

Heikki Turunen: Karjalan kuningas ( WSOY 2014 ) ei enempiä selittelyjä kaipaa. Turunen on  mestari, ilmiömäinen kielikuvilla leikkijä ja suun mukaisen murteen käyttäjä, Simpauttajan luoja. Pientä itserakkautta tuntien on pakko kertoa, etten toki tunne kirjailijaa henkilökohtaisesti, mutta teimme hetken ns. yhteistyötä 1960 ja -70 lukujen vaihteessa. Turunen julkaisi ensimmäiset kirjoitelmani ollessaan tuolloin Joensuussa ilmestyvän Karjalan Maa lehden nuorten palstan toimittajana.

Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri ( WSOY 2014 ) vei mennessään. Tyrkön omaelämänkerrallinen kirja, jossa hän kertoo toimittajaurastaan sen alkumetreistä asti ja pääsemisestään presidentti Kekkosen läheiseksi ystäväksi.  Yksikään kirja ei aiemmin ole tehnyt minulla tämän kirjan kaltaista temppua. Kello osoitti puoli neljää viime yönä, kun maltoin laskea kirjan kädestäni ja senkin vain siksi, että olin jo tuijotellut aikani  myös kirjan lopussa olevia valokuvia.


Eero Pitkänen: Paimenpoika Inkeristä ( Reuna Kustantamo 2014 ). Tämän kirjan hankin saatuani sattumalta kuulla siitä. Nyt jo 93-vuotias sosiaalineuvos on kirjoittanut muistelmiaan vuosikymmenien ajan, mutta vasta nyt aika oli kypsä niiden julkaisemiseen koosteena. Erityisesti mielenkiinnon kirjaa kohtaan herätti se, että kuulin siinä kerrottavan äitini lapsuuden maisemista, Toksovasta ja Keltosta. Ja todellakin, kirjoittaja kertoo mm. sodassa kaatuneen enoni olleen hänen paras lapsuuden ystävänsä ja leikkikaverinsa. Isoisäni nimi nousee aika-ajoin myös esille erityisesti hänen kirkollisen tehtävänsä ja myöhemmin siitä johtuneen karkotuksen vuoksi.  Kirjan tekstiin joutuu sisään hyvin syvälle ja tarkoista ympäristön kuvauksista on helppoa kuvitella  myös äitini lapsuuden leikkipaikat.

Soitin kirjoittajalle saatuani kirjan lukemisen alulle ja kiitin mielenkiintoisesta teoksesta. Vaihdoimme muutaman sanan edesmenneistä läheisistäni ja kirjoittajan voinnista. Hän ilahtui kovasti palautteesta.  Teoksesta löytyy enemmän tietoa mm. täältä.






Leila Tuure: Viimeiset tanssiaiset ( SUNKIRJA 2014 ). Kirja vie meidät historialliseen laivanvarustajien kaupunkiin kenraalikuvernööri Bobrikovin aikakauteen. Tämä kuten saamani kirjailijan aiemmatkin teokset kiinnostavat minua paitsi sisältönsä vuoksi, myös muustakin  syystä.


Ja sitten arkeen. Aamukampa näyttää tälle aamulle lukemaa 1055! Eihän se paljoa ole, mutta on se!


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu








                   Vähän tuoksua, vähän valoa, vähän pieniä herkkuja - niistä se syntyy.

                              Hyvää  Joulua!