lauantai 31. tammikuuta 2015

"Saarijärven salomailla asui maamies Paavo. . . "

Tulevana torstaina on kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin, torttumiehen päivä. Siitä tuo otsikkokin,  Tarmo Maneliuksen suomentamasta runosta  Bonden Pavo.

Nähtäväksi jää, saanko puhuttua itseni ympäri menemään torttukauppaan. Itse tuskin ryhdyn niitä väsäämään, yhtä ei viitsi alkaa laatia ( nykyisten oikeinkirjoitussääntöjen mukaan kävisi myös alkaa laatimaan, mutta vanhat kouluopit painavat sen verran, etten periaatteessa tietoisesti sitä käytä :) ), eikä nyt taida olla muita syöjiä tulossa. Ehkä kaupan kautta. Jos sitäkään.


Tämän kertaisen kirjoitelman kuvat ovat sitten vain ns. kuvituskuvia ;) eivätkä liity yhtään mihinkään. Niinhän ne aina laittavat tekstiä  suurempienkin juttujen kuvien alle.




 Tästä blogista piti tulla katselmusta pitkäaikaissairauksien kanssa eläkeikää odottavan arkeen. Noh, aamukampaa lasketaan, mutta ei aina kehtaa vaivojansa valittaa, kun silloin on vaivojensa vanki, sanoi kunnioitettu isäni aikoinaan.

Sen verran kuitenkin, että olen taas ymmälläni, kumpi herroista nyt  rienaa, vai joku muu, uusi kummajainenko on asettunut asumaan kyynärniveliin. Ovat niin pahuksen kipeitä ja hetkittäin hermosäryn lailla kiusaavia. Viime viikot olen arponut tth:n lääkärille menoa. Ei vain ole aivan helppoa ylittää sitä kynnystä.  Ihan uuttakin vaihtoehtoa olen mielessäni pelänny, nimittäin nivelpsoria. Nuorempana kärsin iho-oireista ( aivan diagnosoituna). Ehkä kohta, ihan pian hakeudun tietäjien kanssa puheisiin. Edellisestä kerrasta jäi vain niin paha maku. Tuolloin osui nuori kloppi sijaistamaan vakilääkäriä, eikä ymmärtänyt yhtään  mistään yhtään mitään, lähinnä vain vi. . . li. Anteeksi viittaus rumaan sanaan. Tarvitsin vain pienen breikin totaalisen väsymyksen ja uupumisen vuoksi, niin tämä juippi suuttui, kun en suostunut ottamaan mielialalääkitystä ja alkoi kuittailla asiattomin huomautuksin.





Tammikuu hujahti huomaamatta. Oikein mitään en saanut aikaiseksi, en käsityörintamalla, en leipomisrintamalla, no kirjoitusrintamalla kuitenkin jotain. Vaikka välillä viikottaisten pakinoidenkin kanssa hikoilen verta ;). Työpäivä tyhjentää niin tehokkaasti pään, ettei siellä arki-iltaisin liiku ainoatakaan julkaisukelpoista ajatusta.

Toki yhdet syntymäpäivät vietettiin, tai kahdet, mutta niistä toisista ei puhuta. Ne varsinaiset juhlat olivat suloisen ja rakastettavan pikkumiehen 2-vuotisbileet. Sykähdyttävin hetki oli varmasti sekä päivänsankarin  että isosiskon riemukas kiljunta heidän kuultuaan tädiltä, että mummi on jäämässä yöksi. Ne toiset synttärit, ne joista ei puhuta, toivat käyttööni uuden uutukaisen puhelimen, aika älykkään. Kiitos rakkaiden omatekemieni.

Aamukampa on kuitenkin ehtinyt lukemiin 1020. Ja muistutan ainakin itselleni, että kyse on kalenteripäivistä. Lukema on paaaaaljon pienempi, jos miinustan siitä viikonloput, arkipyhät ja vuosilomat.

                                   "Oi maamme, Suomi, synnyinmaa
                                     soi sana kultainen!
                                     Ei laaksoa, ei kukkulaa,
                                     ei vettä, rantaa rakkaampaa,
                                     kuin kotimaa tää pohjoinen,
                                     maa kallis isien."

                                     J.L Runeberg: Maamme ( Vårt land)



1 kommentti:

  1. Voi itku noita herroja jotka vaivoja aiheuttavat. Ja varsin ikävä lääkärikokemus sulla on ollut. Mullekin on tyrkyttämällä tyrkytetty masislääkkeitä, "kun on tätä masennustaustaa niin jospa tässä kuitenkin on siitä kysymys". Mutta kun sitä ihan itse tietää onko masiskipeä vai muuten vaan kipeä. Toivottavasti saat avun, ja toivottavasti ei kuitenkaan sitä nivelpsoria. Tsemiä!

    VastaaPoista