lauantai 28. maaliskuuta 2015

Missä aikarosvo luuraa?

´Kuka varasti maaliskuun? Aika vain livahti, pakeni hyppysistä ja vilisi kalenterin viuhuvina lehtinä, eikä mitään järjellistä ole jäänyt jälkeen.

Kun kuvittelen itseni kaiken olevaisen yläpuolelle seuraamaan arkeani, näen hieman väsähtäneen naisen köyryniskaisena kävellä junttaamassa tasaisen rytmikkäästi, kasvot päättäväisen ilmeettöminä ( lue poissaolevina) työpaikalle ja takaisin, työpaikalle ja takaisin. . . . . eikä työpäiviin ole muuta mahtunutkaan. Tai jos on, autuas aika on armollisesti pyyhkinyt kaiken pois.

 Aikalailla joku, aikako lienee vai kuka, tyhjentää pään eilisen ja saman aamunkin tapahtumista. Joku sanoo uupumuksen oireeksi, joku muu joksikin muuksi. Mikä on fibomyalgian, mikä epilepsian, mikä Sjögrenin syndrooman syytä? Mikä vielä jonkun muun?




 Olihan tässä tovi sitten yhdet hienot juhlatkin. Mummin kultiaisista kaksi veljestä täyttivät vuosia, toinen 4 ja toinen 2. Samoilla kahveilla myös poikien äiti juhli syntymäpäiväänsä.  Oli taas niin hienoa tavata paitsi kaikki mummin Rakkaat, myös kaikki kultaiset omatekemät puolisoineen. Talven synttärisuma on siis ohitse. Esikoinen juhlii heinäkuussa ja sitten taas lokakuulta alkaa uusi juhlakausi.

Vettä on sataa losotellut ihanasti koko päivän. Saisi lopultakin sulattaa nuo jälkakäytävät kompurakoivenkin käveltävään kuntoon.  Lenkkarit sutivat jo levottomina eteisen kaapissa, mutta en ole uskaltanut tehokävelyyn, kun olen varjellut ainokaisia luitani. Oikeastaan kelien kuivuttua on suunnattava lenkkarikauppaan. Vanhat palvelijat alkavat olla hyvin "hengittävässä" kuosissa.

Pääsiäinen on tulossa ja siihen yhdistyen viikon mittainen loma. Tai loma ja loma, ihan itsestään taas ohjelmoitui työntäyteiseksi. Mutta aikansa kutakin.






Tarjoilen itselleni tänään tämän kukkakimpun ihan vain siksi, että olen minä ja olen olemassa, eikä tällä hetkellä juurikaan mikään asia ahdista tavallista enempää!


Kirjoitin ensimmäisen tekstini aamukampaan 13.10.2013. Kammassa oli tuolloin piikkejä 1506 kappaletta. Tänään niitä on jäljellä enää 964. Kuka varasti kaiken ajan?


  

2 kommenttia:

  1. Aika kuluu, mä odotan kevättä ja kesää. Oliko se niin että sinä et lämpimistä välittänyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Maija, minä tai paremminkin herrat Fibro ja Sjögren minussa eivät innostu lämpimästä, minä itse en edes auringosta. Olen syksyn ja hämäryyden ihminen, vaikkakin keskellä tammikuun kipakoita pakkasia syntynyt. Mutta Sinulle ja muille kesän ystäville toki suon sen mistä nautitte.

      Poista