perjantai 6. maaliskuuta 2015

Valmista tuli!

Mukava yllättää joskus itsensä. Asiantuntijoiden yllättämisestä ei pysty sanomaan mitään, kukaan kun ei ole päässyt vielä arvostelemaan.


Siinä kävi niin, että muuan ehtoo kolmisen viikkoa sitten ajattelin kokeilla, vieläkö osaisin virkata isoäidin neliön. Sitten piti tehdä vielä toinen. Ja kohta jo kolmaskin.






 Siinä vaiheessa iski jonkinlainen himo. Vanhoja jämälankoja tuntui vain riittävän. Toki tuo pääväri harmaa ja pari muuta sävyä on sitten ihan tätä varten ostettu. Pakko oli ostaa, kun paikallinen marketti myi niitä isosta korista himpun yli euron kerä.






Jossain vaiheessa katselin  käteen osuneesta lehdestä yhtä näin tehtyä peitettä ja siinä palasia oli 10 x 12 eli 120. Senhän minäkin otin yltiöpäisesti vähimmäistavoitteeksi. Aika kauan uskoin siihen itsekin. Sitten vain iski totaalinen väsy ja lopputulokseksi jäi 9 x 11 palaa. Peiton mitat ovat n.150 cm x 125 cm.



Vähän haasteelliseksi työn teki tuo jämälankaosio, eli aivan piirun tarkkaan en saanut paloja saman kokoisiksi, joten lopputulos ei ole aivan niin huolitellun näköinen kuin olisin toivonut.

Virkatessani kuvittelin jo miten hienoja juttuja saisikaan saman värin eri sävyjä esim. valkoiseen, harmaaseen tai mustaan yhdistettyinä. Eikä ole takeita, ettenkö joskus vielä hurahda uudelleen. Äkkiähän noita paloja kuitenkin syntyi.
  


                                             Itse olen kovasti tyytyväinen saavutukseeni. 
                                                           Vitsi, että minä olen ahkera !!


Mutta sitten toiseen asiaan.  Tekstin/puheen/kirjan referointi on oma taiteenlajinsa. Toisilla siihen on kyky, toisilla ei. Olimme tiimipalaverissa ja pomo kysyi minulta,  miten siellä uudessa tilassa on mennyt. Kerroin, ettemme ole ainakaan alkuun täysin vakuuttuneita senkään tilan puhtaudesta ja että kyllä sielläkin kehossaan tuntee, ettei kaikki ole kunnossa ja että ainakin minä olen tuntenut tosi hankalia pään oireita ensimmäisinä päivinä. Hieman ironisesti jatkoin siihen, että ehkä se on vaan alkujännitystä. Sitten kerroin vielä, että onhan se omalla tavallaan työn ja käytännön asioiden kannalta hankalaa, kun siellä on kuitenkin yksin, eli täysin erillään muusta omasta työyhteisöstä.

Seuraavana päivänä minä luen sähköpostista tiimipalaverimuistion. Muistion laatija on lähettänyt sen pomolle ja tämä sitten muokannut sen valmiiksi ja laittanut jakeluun. Tuo edellä kerrottu oli siinä jotakuinkin näin: Katrimaija on siirtynyt uusiin tiloihin. Viime päivinä ollut päässä  hankalia oireita, ehkä jännittää kun on yksin! Että näin. Palautetta lähti. Ei ole vielä kommentoinut!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti