keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Unilääkettä ja jauhoja

Viime yönä nukuin hyvin ja levollisesti. Koti siivottu, ruokaostokset hyvällä mallilla, jotain pientä söperrystä sain jo eilen aikaiseksi ja loppuviikolla saapuvia Omia vieraita odotan kovasti. Mutta suurin ja ehdottomasti paras syy oli luonnon oma unilääke, joka on tehokkaampaa kuin mikään tyhjyyteen humauttava kemiallinen pilleri. Illalla kun kävin nukkumaan ja avasin ikkunan raolleen, ulkona kohisi ja lotisi sade. Sitä kuunnellessa olo rauhoittui ja uni hiipi hissuksiin luokse ja vei mennessään. Vielä unen läpikin kuulin välillä rentouttavan sateen äänen. Parempaa unilääkettä ei vain kertakaikkiaan ole.



 Muutamaan kertaan vastaan on osunut terveellisten keksien resepti. Ei rasvaa, eikä sokeria. Makeus tulee banaanista ja rusinoista. Helppoja ja nopeita. Vain banaania, kaurahiutaleita, mantelirouhetta ja rusinat. Maistuu. . . . noh, banaanilta ja rusinoilta. Teen kanssa oivallisia. Taatusti gluteenittomia ja laktoosittomia.



 Vanhalla Tuuloman tortun perusohjeella sitten vähän makeampaa. Pohjan koostumus poikkeaa hieman totutusta, koska se on gluteenittomista jauhoista tehty. Rasvana laktoositon.



 Ja päällyksen koristelukin poikkeaa totutusta, kookoshiutaleiden sijaan laitoin vähän värikkäämpää. Kookos taisi olla jollakulla ei-niin-suosikkiainesten listalla.



Yksi makea yritelmä muhii jääkaapissa. Ohjeen mukaan sen pitää antaa olla paistovuokassaan ja viileässä yön yli. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, koskaan ennen en ole päärynä-kinuski-rahkakkua kokeillut. 





Leipäpuolelle syntyi piimäruislimppua, tai reikäleipiä, mutta samat ainekset, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita. Kaikki laktoosittomia, mutta näiden osalta sain vapautuksen keliakiaa sairastavalta Omatekemältäni.


Joskus olen piirakoita kokeillut gluteenittomasta jauhosta ja jonkinlaisia piirakan kuviahan niistäkin tuli, mutta maku ei ollut sen väärti, että kannattaisi alkaa niin työlääseen puuhaan.

Vettä ripeksii edelleen. Ulkona vihreys on puhdasta ja luonto näyttää nautiskelevan. Toivottavasti loppuviikolle osuisi sateettomia päiviä, jotta pikkuihmisten kanssa voisi huolettomammin telmiä ulkona. Toisaalta, vaikka ihania ovat, eivät silti sokerista :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti