sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tahtoo kerrostaloon ja korkealle

                     

                       Siinä eilisen illan viimeinen ja tämän aamun ensimmäinen ajatus.



 Juhannukseksi nimitetty asia on takana. Mielestäni se on täysin yliarvostettu viikonloppu. Toki tavallista viikonloppua päivän pidempi. Viikkokaupalla etukäteen  kansa kohkaa ja ennustelee juhannussäätä. Mitä väliä?




 Vietin romanttista pitkää viikonloppua kahden herran seurassa. Toinen jo vähitellen tutuksi tullut herra Alzheimer ja toinen vieläkin tutumpi, herra 92 vee.

Päivien rutiinit eivät juuri arjesta poikenneet. Keskustelukin liikkui henkevästi aiheessa sataako nyt, tai tuleeko mistä päin mustaa pilveä. Toki sain seikkaperäisen oppitunnin perunasta ja sen sielunelämästä. Oikein kädet kourakupeiksi asetellen minulle neuvottiin, miksi perunat on laitettu maahan; "tarkoitus on että ne juurtuvat sinne ja sitten tekevät muka uusia perunamukuloita ja sitten kuulemma myöhään syksyllä on perunannostotalkoot".




 Perjantai-iltana yritin nukkua ja niin yritin eilenkin illalla ( kuten muinakin iltoina). Sisällä oli pakahduttavan kuuma. Takaovesta pelmahti rietas lauma äkäisiä itikoita, joten sitä kautta oli turha haikailla raitista ilmaa. Avoimesta ikkunasta kantautui ensin mopopoikien ( vai tyttöjä tai pappojako lienevät olleet) taukoamaton pärinä. Siihen sekoittui läheiseltä tanssilavalta kuuluva renkutus ja joikaaminen ja välillä hysteeristä kiljuntaa. Aamuyöllä alkoi veneilijöiden kilpavongutus, jota jatkui hermoja raastaen aamuun asti. Sitten vielä joku aloitti sirkkelisahauksen. Tai hammaslääkärileikit.

En tosin tiedä, olivatko äänten lähteet juuri kuvittelemiani, mutta hyvin vahvasti noilta ne kuulostivat. Niin ja kaiken aikaa söivät itikat. Ja oli liian kuuma.




No ei viikonloppu aivan kiville mennyt. Parikymmentä torkkulin palasta tuli valmiiksi.





Että tahtoo asumaan kerrostaloon ja niin korkealle, etteivät mopojen, veneiden, autojen yms.  äänet sinne kantaudu. Eikä rapa. Eivätkä itikat. Eikä lumi.

                         Tottahan siellä saattaa olla muita häiriötekijöitä. Mutta olkoon.





Toki kesässä jotain kaunista on; valkoiset sireenit, tuomet, pihlajat ja koiranputket. Niin ja sitten tietysti mansikat. Ja ne uudet perunat! Mutta mikä siitä juhannuksesta tekee kaiken sen yleisen vouhkaamisen arvoisen? 


                           Kuvat Liperin kotiseutumuseon pihapiiristä 20.6.2015

                                                     Aamukampa   879


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti