lauantai 25. heinäkuuta 2015

Mes2"#&h3bw76lsaa=£1mdKHImee67&%%&$$£...........

Ensimmäinen työviikko takana, enkä yhtään tiedä, mitä tapahtui.

Päästäkseni työpaikalle tarvitsen yhden tunnusluvun.
Saadakseni tietokoneen auki, tarvitsen käyttäjätunnuksen ja salasanan. 
Saadakseni varsinaisen pääasiallisen työohjelmani auki, tarvitsen salasanan, mutta jos kirjaudun ilman henkilökorttia, tarvitsen sekä käyttäjätunnuksen että salasanan.
Sähköpostiin tarvitsen myös käyttäjätunnuksen ja salasanan, samoin laskujen käsittelyohjelmaan ja kahteen muuhun. Pääasiallisen työohjelman sisällä tarvitsen lukemattoman määrän erilaisia koodeja eri kohteisiin.

Yhtään noista tunnuksista, salasanoista ja koodeista en muistanut tarkistamatta salaisesta kirjanpidostani. Siis loma toimi. Toinen vaihtoehto on, että muisti heikkeni loman aikana radikaalisti :)

Ja tuo salainen kirjanpito on sen verran salainen, ettei sitä kannata kenenkään yrittää pahoissa aikeissa selvittää. Joskus on itsellänikin vaikeuksia tulkita sitä.

Ja mitä sanoivat herrat Fibro ja Sjögren?

Maanantaina kävin kahvipöytäkeskustelua muuan työyhteisön fibrosisaren kanssa. Lohdutin tätä paljon nuorempaa kollegaa, että kyllä kivut taitavat sittenkin vanhemmilla vuosikymmenillä helpottaa. Hän poloinen kippuroi pahojen kipujen ja jaksamattomuuden kanssa, eivätkä sateiset ja tuuliset aamut helpottaneet hänen oloaan. Minä suorastaan nautin niistä.

Kolmantena kävellen aloitettuna työaamuna aloin sitten mutista itsekseni jo manauksia noita em. herroja nimitellen. Nilkkojen ja polvien nivelet lonksahtelivat omia aikojaan, sarvipäät tuikkivat tulisia tikareita sääriluuhun ja matkan katkeaminen tuntui olevan enemmän kuin lähellä. Pääsin kuin pääsinkin työpaikalle ja loppupäivän vatkasin levottomia ja kipuilevia jalkojani. 

En tiedä, oliko stressillä jotain tekemistä. Loman aikaiset asiat velloivat auttamatta päässä, eikä niistä pääsekään irti, ei ainakaan herra Alzheimerista. Ja työpari on ansaitulla lomalla, joten päivistä tuli auttamatta tiukkoja ja osin ylipitkiä, kun niitä ns. pakkotehdäajallaan töitäkin on.

Mutta hiihaa, tästä se lähtee. Illat pimenevät ja saa sytyttää kynttilöitä. Ja mikä parasta tässä kesässä, yhtään ukkoskuuroa ei ole osunut näille paikkaseuduille. 




                                                             Aamukampa   845!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti