maanantai 10. elokuuta 2015

Petolliset kelit ja vattumatoja

Minä niin valmistauduin syksyyn, niin eikös tämä halvatun elokuu sitten pilannut hyvät syyskelit. No, suotakoon  ne heille, ketkä näitä kaipasivat. Ainakin mummin pikkuihmiset saavat nauttia lämpimistä keleistä. Harmittavasti koululaiset joutuvat palaamaan pilttuisiinsa juuri nyt kun keli alkoi suosia heitä ja heidän lomailuaan. Tai siis sää, jos ollaan tarkkoja. Keli on enemmän maanteiden juttuja.

Mutta enpä valita, eihän aina voi olla minunkaan mieleisiä kelejä :)

Töissä on hujahtanut jo muutama viikko loman jälkeen ja siis kirjaimellisesti hujahtanut. Maanantain jälkeen tuntuu aina olevan perjantai. Päivät venyvät ylipitkiksikin, mutta toisaalta on hyvä tunne, kun tietää saaneensa päivän haluamaansa pakettiin ennen kotiin lähtemistä. Ja kyllähän se kohta helpottaa, kun kollega palaa ensi viikolla lomaltaan.

Mansikoita on vähän ostettu ja pakastettu talven varalle. Meni kauppahommiksi, kun pitkäaikainen vakitoimittajaviljelijä löi tiskiin sellaisen hinnan, että lupasin palata myöhemmin asiaan. Palaamatta jäi. Onneksi lähikauppa välitti naapuripitäjän marjoja sillä hinnalla, jonka olin asettanut itselleni kipurajaksi.

Mustikkametsässä olen käynyt kerran. Se ainoa paikka johon osaan mennä, oli kävelty kyllä tarkkaan ja haravoitu. Muutama litranen sieltä kuopuksen kanssa saatiin ahkeralla haahuilulla. Onneksi lapsi tuli seurakseni, muuten olisi jäänyt sekin keikka tekemättä alueella liikkuneen karhun vuoksi. Kyllä hän niillä muutamat treenien jälkeiset rahkat maustaa.

Vattuja en edes yritä etsiä. Vaikka ne kuinka tarkkaan puhdistaisi, tuntuu aina talvella syödessä, että niissä on matoja. Ja onhan niissä. Olkoot.

Fibromyalgia ei ole pysynyt nyt työtahdissa ollenkaan mukana. Sjögrenkin lymyilee omissa piiloissaan. Että sikäli tilanne on hyvä. 

Mennä jollotellaan kohti syksyä ja joulukin tulee aivan kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti