sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kroppa vonkuu ja nauttii...

Toinen jakso, pitkä viikonloppu,  toukokuussa alkaneesta virkistyslomasta on takana. Upeaa. Mahtavaa. Nautinnollista.

Laukaan Peurunka tarjosi jälleen parastaan. Eikä sääkään kiukutellut. Aurinkoa oli tarjolla pilvettömältä taivaalta niille, jotka sitä halajavat. Tällä kertaa täytyy sanoa, ettei se niskan ja käsivarsien tuskallisia urtikariapaukamia lukuun ottamatta tuntunut lainkaan pahalta.


Ehdin nautiskella sumuisista varhaisista aamuista rauhassa ennen päivän pyörähtämistä käyntiin. Loman ohjelmajousto oli uskomattoman hienoa. Tämä toinen viikonloppu meni melkein kokonaan uusiksi verrattuna saamaamme painettuun ohjelmaan. Siitä tuli meidän ryhmän näköinen. Toki pakollinen testi vedettiin läpi jo perjantai-iltana suunnitelmien mukaan. Pakollinen sikäli, että Nasy  edellyttää ohjelmaan jotain testauksia. Tai ehkä määräys tulee taustatukijalta eli Ray:ltä.



 Perjantai-iltana tehdyn UKK-kävelytestin tulos oli mieluinen yllätys. Kaikesta liikkumisen yrittämisestä ja hienoisesta toteuttamisesta huolimatta kuvittelin olevani romuttamotavaraa. Mutta ei. Jo "maalissa" vetäjä totesi vauhdin ja sykkeen olleen (yllättävän ;)) hyviä. Enempäähän en tässä niitä erittele. Mutta kuntoluokka oli kahdesta läskikilosta ( eli yhdestä pisteestä) kiinni, että olisi ollut keskimääräinen. Ja se on kuulemma jo todella hyvä. Niin siellä väitettiin. Väitettiin myös, että tavallisesta ns. maallikkoryhmästä harvoin löytyy keskimääräistä korkeampaa kuntoluokkaa saavuttavia. Jeah!



Lauantaina sumun hälvettyä päivä aukeni pilvettömänä. Pieni tuulenvire kävi Peurunkajärvellä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa soutamaan kirkkoveneellä. Ja se oli mukavaa. Kun samaan veneeseen istutetaan 14 naista, joista vain yksi on soutanut kirkkovenettä aiemmin, saattoi odottaa vähintäänkin kaaosta. Vaan eipäs. Pientä alkukalisteluahan siinä oli, mutta yllättävän nopeasti kaikki saivat ideasta kiinni ja pääsivät rytmiin ja 9 kilometria soutaa kytkyteltiin yhtä pientä maisemanihailupaussia lukuunottamatta. Ja veneestä nousi rannassa joukko räiskyvän ylpeitä tyttösiä. Että me oltiin hyviä.

Siihen mukaan pari pientä tietoiskunomaista luentoa, runsaasti venyttelyä ja saunajoogaa saunaan kykeneville, hyvää ruokaa ja hyvää unta, mitä muuta se olisi kaivannut. Ei yhtään mitään. Edes Pertti Kurikan nimipäivät lauantai-iltana ei houkuttanut.

Kiitos lomasta esikoispojalleni ja hänen vaimolleen.
Kiitos Nasy.
Kiitos Ray.

Suosittelen hakemaan lomaa, jos vain yhtään tuntuu siltä, että olisi mahdollisuus. Nasy tarjoaa monenlaisia lomia. Itseäni kiehtoisi suunnattomasti lapsi/isovanhempi loma. Yksi mummin Raikkaista olisikin jo sen ikäinen, että voisi lähteä, mutta sitten jäin pohtimaan, että kylpyläosastolle meneminen olisi ehdoton edellytys sille, että lapsikin saisi lomasta kaiken irti, joten taitaa jäädä haaveasteelle. Pitää silti miettiä.

Kyllähän sitä taas jaksaa. Kehossa tosin tuntuu olevan kymmeniä lihaksia  enemmän kuin oli perjantaina lähtiessä, mutta hyvää teki kaivella niitä välillä esille. Jihaa!




1 kommentti:

  1. Hyvä sinä! Minulla myös kuntoutukseen haku vireillä.

    VastaaPoista