torstai 8. lokakuuta 2015

Pukeudu pinkkiin 9.10.

Pakkasherra pusuttelee aamuisin posket punaisiksi. Jalka nousee reippaasti. Mielikin tuulettuu mukavasti.

Valio säästi pahoilta vaurioilta. Ja hyvä niin. Mahtavaa oli kuitenkin katsella luonnon voimaa.

Kädet ovat vipeltäneet ahkerasti, jopa ulkoilunkin kustannuksella. Mutta se on vähän sellainen juttu, kun jotain keksiii ja ryhtyy tekemään, se on tehtävä valmiiksi heti ja nyt ja nopeasti. Ehkäpä siksi en ole koskaan edes haaveillut ryijyn solmimisesta tai vastaavsta. Tai noh, olen kyllä toivonut joskus olevan aikaa hienoille kanavatöille. Mutta toistaiseksi saavat odottaa.




 Mummin koululaiselle värkkäsin pehmoisen paketin postipojan mukaan. Liivi on Novitan Huurretta, resorit Novitan Impivaaraa ja malli lähestulkoon omasta päästä. Ja omasta päästä siksi, että vinkin sain kyllä muuasta valmiista mallista, mutta lopputulos ei muistuta esikuvaansa edes kaukaisesti. Ideana on, että kaulus saisi repsottaa huolettomasti. Oikeastaan saisi repsottaa enemmän kuin mitä se tuossa tekee.



Koko ajan hinkusin jotain klitraa ja siksipä oli aivan pakko  tehdä tuubihuivi heitoselle Novitan Hileestä. Nuo hilekset eivät tuossa kyllä kovinkaan säihky. Mallina Enni-nukke :)





Toisen tuubihuivin ja samaan matkaan pipon tein Novitan Aavasta. Näitä  kaikkia lankoja oli pakko kokeilla, sen verran usein läähätin niiden perään lankahyllyjen välissä. Mukavia neuloa ja mukavan tuntuisia iholla.  Ja ilmeisesti mieluisia kiittelevästä ja myönteisestä palautteesta päätellen.





Mutta se ns. jämälankakori ei sitten hupene. Tai mitä jämälankoja, lähes täysinäisiä keriä osa. Jotain niskan lämmikettä on kyllä pakko kehitellä, näistäkö vai jostain muusta, mutta on. On taas tänään tullut niin paljon painokelvotonta tekstiä ainakin mutistua ja ajateltua, osaksi jopa lausuttu ääneenkin.
Koneellinen ilmastointihan on itsensä pääsarvipään keksintö. Nyt kun muuten olisi työpaikalla kohtuullisen ok tuon sisäilman kanssa, on ilmojen kylmettyä sisälle hönkyvä ilma muuttunut jäiseksi. Eikä siihen tunnu muutosta tulevan ainakaan kauniisti pyytämällä.  Olkapäät, niska, kaula ja päälaki puolijäässä kun istustelee työpäivän ja yrittää piiloutua suoraan yläpuolelta puhaltavalta  jääviimalta, on illalla ja yöllä vitsit aika vähissä. Siinä tyylikkyys  ja jopa asiallisuus työpukeutumisen suhteen unohtuu nopeasti. Ei muuta kuin villahuivi päähän ja toinen hartioille :)

Pari syksyä sitten entisen työhuoneen sama ongelma vei yhdeksi yöksi neurologian päivystykseen, kun kuvittelivat minun saaneen aivoinfarktin tai vähintään TIA-kohtauksen naaman tai puolen päätä puutuessa. Mitään em. viittaavaahan ei löytynyt, mutta oireet palasivat heti kun menin sairauslomalta työpaikalle ja samaan tuoliin istumaan. Silloin ymmärsin syy-yhteyden. 
Mutta - tätä on turha valittaa, lankojahan riittää ja kaupassa on lisää.

Huomenna sitten kaikki pukeutumaan pinkkiin ja Roosa nauha rintapieleen. Omani sain vasta tänä aamuna marketin kassalta!!!


 
 

1 kommentti:

  1. Voihan koneellinen ilmanvaihto! :( Se tosiaan on paha keksintö, olisi vaan pysytty vanhoissa kunnon hengittävissä hirsitaloissa ja ilman olisi annettu vaihtua painovoimaisesti.

    Ihana aavasetti, mulla olisi myös kerä aavaa odottamassa pipontekoa, pitäisi vain tietää minkä verran siihen tekisi silmukoita, tai ihan ensiksi päätettävä, tekisikö virkaten vai neuloen. ;)

    VastaaPoista