torstai 1. lokakuuta 2015

Tervetuloa lokakuu ja juhlaputki!

Lokakuu on täällä. Eilen kävelin kauppareisun ja koin sen syksyn ihanimman asian eli tuulen tuiverruksessa keltaisten lehtien sateen ja kahisevat lehtimatot jalkakäytävällä. Uuuuh, miten hienoa.




 Lokakuusta alkaa meidän perheen juhlaputki. Esikoinen viettää syntymäpäiviään aina ylhäisessä yksinäisyydessään heinäkuussa, mutta muut omatekemät ja kaikki mummin Pikkurakkaat ovatkin sitten syksyn ja talven lapsia.

Lokakuussa äidin pikkuiset täyttävät 29 ja 31 vuotta. Huhhuh! Mihin katosivat kaikki nuo vuodet? Syntymäpäiviä riittääkin sitten helmikuuta lukuunottamatta jokaiselle kuukaudelle huhtikuun loppuun asti.


 Nyt on hyvä lankatarjonta käpykylänkin pikkukaupoissa. Mielenkiintoisia hintojakin löytyy kun ajan kanssa tillistelee. Esimerkiksi Novitan Aava-langassa on kahden, kadun vastakkaisilla puolilla olevien kauppojen hintaero 1.40 euroa per kerä. Huikea ero siis. Eikä ole vaikea arvata kummasta kaupasta minä lankani kannan. Puikot ovatkin viuhuneet viime päivät ahkerasti. Tuotoksiin palaan hieman myöhemmin. Eikä syyhy sorminivelistä osoita helpottamisen merkkejä.

Pitkä viikonloppu isäni luona mahdollisti neulomisen, mutta muutoin voimat loppuivat totaalisemmin kuin edes itse ymmärsin. Maanantaina vein hänet viikon lomapaikalle palveluasuntolaan. Illan päälle peseskelin petivaatteita sun muuta puuhaa isän kotona ja lähdin tiistaiaamuna varhain kotimatkalle. Jo matkalla iski uupumus. Kotona ei ollut voimia edes matkatavaroiden purkamiseen. Illan pilkin sohvalla ymmärtämättä mistään mitään ja kömmittyäni sänkyyn iltakahdeksan jälkeen uni tuli heti. Heräsin aamuyöllä järjettömään jysäriin, jonka kanssa kippuroin puoli tuntia kunnes lääke auttoi ja sitten uni jatkui. Herättyäni aamulla kello revitteli jo lähellä yhdeksää. Siis reilut 12 tuntia unta. Onneksi on loma.




Onneksi tosiaan on loma. Ja sitten tuli mieleen, että lällällää Sipilä, minulla on loma. Jokaisen päivän vuoden 38:sta lomapäivästä olen ansainnut. Nythän niitä suunnitellaan nyysittävän vähemmäksi. Eli pitkän työuran tehneitä kyykytetään oikein satasella. Aikoinaan kun palkasta poistettiin ns. ikälisät eli työvuosien mukaan kertyvät korotukset, niitä kompensoitiin muutamalla lisälomapäivällä. Nyt ne suunnitellaan otettavaksi pois. Palautetaankohan ikälisät?  

Noh, ehkä on parempi olla hiljaa, niin tästä kuin muutamasta muustakin asiasta, joista voisi paatoksella paasata muutaman aanelosen verran henkeä vetämättä. Mutta olkoon! Paitsi sen verran on pakko sanoa, että edesmennyt äitini joutui ollessaan sodan aikaan pieni tyttö, perheensä kanssa siirtolaiseksi  Suomeen. He saivat loukon jostain talon nurkasta, ruuakseen kuivaa leipää, jota kostutettiin suolavedessä ja oikein hyvässä talossa jopa lypsylämmintä maitoa ja perunoita kellarista. Mutta he olivat kiitollisia. Ei heille tullut mieleenkään osoittaa mieltään ruuan laadusta tai majoituksesta. Heillä oli ollut todellinen hätä ja he pääsivät turvaan!!!

Tervetuloa siis syksy. Sinua minä en pelkää. Anna tulla vaan tuliaisesikin, olen avosylin vastassa.

Kuvat tarttuivat kameraan jossain Kuopion siellä tai tällä puolella, ehkä, tai sitten ei.


                                           Aamukampa  788! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti