sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Joulutähti ja muuta pientä

Aikarosvo on taas ollut liikkeellä.  Kuljettanut vielä mokoma seuralaisenaan jonkinlaista voimarosvoa. Vieraani eivät enempiä selityksiä kaivanne.

Työpäivät ovat olleet viime viikkoina erityisen ( siis ERITYISEN) riepovia ja kuiviin imeviä. Onneksi liki puolta nuorempi kollegani on valitellut samaa, joten syy ei ole yksinomaan vanhuudessani. (Pst...ei se ole sitä muutenkaan tällä iällä ;).) Mutta totuuden nimissä annettakoon periksi ja myönnettäköön, ettei syksyisten "teemapäivien" vaatimat vauhti ja keskittyminen ole enää likikään aiempien vuosien tasolla. Oma osansa saattaa olla tilttaamisen väijymisellä lähipiirissä. Siitä viestii aamuöihin hiipivä herättäjäriiviö.





 Pari viikkoa sitten iski into askarrella. Aloitin joulukorttien laatimisen ja siitä virittyi sen verran mukavasti joulutunnelmaa, että piti kokeilla viime jouluna saamiani tähden "kaavoja". Lopputulos miltei onnistunut. Tähdet on tehty vanhan kirjan sivuista, kuten aiemmassa tekstissä oleva kirjaenkelikin. Minulla kun on sellainen vamma, etten pysty vanhoja ja kiinnostamattomiakaan kirjoja heittämään noin vain pois. Antikvariaatithan eivät niistä enää mitään maksa, eikä lähitienoolla ole sopivia kirppiksiä. Tietysti jos asuisin hieman suuremmalla paikkakunnalla, voisi esim. taloyhtiön yhteisiin tiloihin perustaa "kirjalahjoittamon" eli tyyliin ota ja vie pois.  Ja vaikka kirjoja rakastankin, en halua kodistani pelkkää kirjastoa. Vielä toinen kirjaenkeli ja yksi kirja on kulutettu :D






Käsityörintamallakin tapahtuu jotain pientä. Aivojen tehdessä suunnittelutyötä väkersin jämälankakorin aineksista kasaan muutamat sukat ja yhdet lapaset siihen "jos joku joskus tarvitsee"-laatikkoon.









Sitten tuli ajatus pipoista. Se tuli tämän rusettipipon muodossa Pinterestin pohjattomasta ideapankista. Oikeastaan sen bongasi tämän pipon saajan äiti.

Näytti oikein hauskalta tyttösen päässä.


Enni joutui taas mannekiiniksi.



Ja pitihän samalla tehdä pipo myös pikkuveljelle. Tämä on oma keksimä malli ( tarvitsiko tuohon nyt juuri mitään edes keksiä). Tupsu vain oli toiveena.



Pipot ovat jo päätyneet saajilleen, eikä niillä siis näin ollen ole mitään tekemistä joulupukin kanssa.


Saattoivat vaan tulla liian löysiä/löystyviä, joten seuraavalla vierailulla  lähtee taas mukaan kieppi kutakin lankaa ja parsinneula. Taakse saumaa ja sillä se vaiva korjaantuu.





Herratkin roikkuvat mukana ja elämöivät harva se päivä. Mutta olen jättänyt ne sivuun ajatuksistani. Olen löytänyt jotain paljon merkittävämpää. Siitä myöhemmin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti