sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulusatu

                                                                           

          Näin  joulusta unta.  Hiljainen maalaistalo odotti ihmisiä luokseen. Minäkin odotin. Olin hiipinyt pirttiin edellisenä iltana ja leiponut pienen taikinan joulutorttuja.  Jouluruokien tarvikkeet olivat suuressa kellarissa, muu tarvittava kasseihin ja laatikoihin pakattuna kamarin lattialla.
          Sitten he tulivat nyytteineen ja nyssäköineen. Äkisti koko suuri tupa oli täynnä iloisia silmiä ja nauravia suita. Kaikki suurimmasta pienimpään olivat paikalla; omatekemäni, mummin pienet tiiperot, miniät ja vävyt. Joimme tulokahvit tuoreiden joulutorttujen kanssa. Pikkuihmisille tarjosin omien pensaiden mustaherukkamehua. Meidän joulumme oli alkanut.
          Tulijat purkivat kamareihin tavaransa. Malttamattomimmat kirmasivat talliin tervehtimaan vanhaa pollea, joka rouskutti kauroja pilttuussaan. Me aikuiset teimme suunnitelman tuleville päiville. Jouluaattoon oli vielä hetki aikaa. Paljon oli tehtävää, mutta kaikki sujuisi yhdessä nopeasti ja olisi osa meidän yhteistä jouluamme.
          Naisväki puuhasimme keittiössä. Miehet valmistelivat rakovalkeita, kantoivat puita pirttiin suuren uunin tarpeiksi, lapioivat polun pihan poikki saunalle, asettelivat lintujen lyhteet ja täyttivät siemenkaukalot. Lapset telmivät lumessa, puikahtivat välillä sisälle katsomaan valmistelujamme ja nappaamaan maistiaisia, raportoivat samalla, mitä miehet kulloinkin touhuavat. Kuusta hakemaan pääsivät kaikki halukkaat. Osa naisväestäkin halusi kokea oikean joulumetsän tunnelman ja saada puista ravisteltavat lumet niskaansa.
          Illan hämärtyessä miehet ja lapset palasivat tuvan lämpimään ja kaikki kokoonnuimme pitkän pöydän ääreen askartelemaan himmeleitä, joulutähtiä, kransseja ja valmistelemaan asetelmia havuista, jäkälistä, tulppaaneista ja valkoisista hyasinteista. Jouluvalmistelut olivat loppusuoralla.  Uunissa kypsyvän kinkun tuoksu levisi kamareihinkin, joissa pikkuväki nukkui päivästä uupuneina, posket raittiista ilmasta ja unesta punoittaen. Aikuiset jäimme vielä istahtamaan iltakahvin ja pipareiden kanssa.  Miehet kävivät tarkastamassa tallin ja katsomassa, että kaikki oli muutenkin ulkona hyvin. Pakkaslumi narahteli heidän saappaidensa alla.
          Jouluaattoaamuun heräsi malttamaton joukko. Jännitys kihelmöi vatsassa. Pikkuihmiset tuijottivat haltioituneina kymmeniä kynttilöitä, tähtiä ja maistelivat joulun tunnelmaa. Katseet pysähtyivät enkelikelloon. Taustalla soivat kauneimmat joululaulut. Riisipuuron ja luumusopan jälkeen koristelimme yhdessä kuusen ja peuhasimme ulkona koko joukolla. Hämärän laskeutuessa miehet sytyttivät rakovalkeat, me laitoimme lasten kanssa kynttilät palamaan jäälyhtyihin ja ulkotuliin. Polle sai ylimääräisen kaura-annoksensa.
          Se oli unenomainen joulu. Kaikilla oli hyvä ja lämmin olla. Sen pituinen se.


   

Aamukampa    715!



1 kommentti: