torstai 31. joulukuuta 2015

Toivekirja ja kirjapettymykset


 Vuoden viimeinen päivä lähestyy loppuaan. Vuosi on hyvä päättää muutamaan tarinaan kirjoista. Ensimmäisenä tietysti haluan esitellä toivomani joululahjakirjan.
Raija Oranen: Hirmuinen mies (Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinkin 2015)


Raija Oranen ei petä. Suomen Tasavallan seitsemäs presidentti Juho Kusti Paasikivi, hieman juro ja lapsilleen etäiseksi jäänyt toiminnan mies, rakastuu neiti Valveeseen, pian Alli Paasikivenä tunnettuun naiseen. Orasen kuvaus on voimakasta ja kiehtovaa, syvälle Paasikiven elämään johdattavaa. Kirjassa on 750 sivua ja olen vasta puolivälissä teosta, mutta jo nyt voin vakuuttaa, etten kadu lahjatoivettani. Ja onhan se erinomainen täydennys presidenteistä kertovien kirjojen kokoelmaani. Kiitos esikoiseni.

Kirjarintamalla koin loppusyksyn aikana myös toisenlaisia kokemuksia. Työkaverin kehoittamana lankesin fibromyalgiasta kertovaan kirjaan Vihollinen ruumiissani. Mervi Basunga, Pohjois-Irlannissa asuva vapaa kirjoittaja kertoo kirjassa omaa fibrotarinaansa. Onneksi kirja ei ollut monenkaan euron arvoinen ostettaessa, lukiessa ei sitäkään. Mitään uutta se ei tarjoa ja kielellisesti se on, noh, rohkenen sanoa vähintäänkin tökerö. En tiedä arvosteluni oikeutusta, mutta pettymys oli ainakin suuri.






Anja Snellmanin kirjan Antautuminen ostin lehtiartikkelin perusteella. Ollessani isäni luona vanhasta Apu-lehdestä osui silmiin Anja Snellmanista kertova juttu, jossa käsiteltiin erityisherkkyyttä ja erityisherkkiä ihmisiä. Snellman tunnisti itsessään oireet ja kirjoittu kokemuksistaan kirjan.

Erityisherkkyys, HSP ( highly sensitive person) tai sensomotorinen herkkyys on synnynnäinen neurologinen ominaisuus. Se ei ole sairaus, ei diagnoosi eikä mielenterveysongelma. Ei itse hankittu, ei omaa syytä, eikä ominaisuuden uhriksi joutunut pysty auttamaan itseään.
Tyypillisesti erityisherkkä ihminen kuormittuu ihmissuhteista, väsyy, vatvoo, loukkaantuu herkästi, ylireagoi ympärillään oleviin asioihin, pelkää ja huolestuu. 

 "Kun HSP-ihminen tulee uuteen tilaan, hän on kaikin aistein läsnä. Synapsit vain aivoissa paukkuvat, kun valot, hajut, tunnelma, värit, äänet ja ihmiset lähettävät ärsykkeitä." 
"HSP-ihminen myös rekisteröi koko ajan ihmisten mikroilmeitä, äänen sävyjä, uumoilee ja keskittyy helposti omaan intuitioonsa. Ja koska ihminen elää koko ajan kiihkeässä vireessä, se aiheuttaa myös helvetillistä kuormittumista: väsyy nopeammin, jumittuu, turhautuu, lopulta mahdollisesti uupuu."

(Lainaukset Apu-lehden artikkelista. Valitettavasti irroitin vain lehden sivut, joten en pysty sanomaan mikä numero oli kyseessä, ehkä joku marraskuun 2015 lehdistä).
Lukiessani lehden artikkelia silmäni valuivat vuolaasti. Miten joku voi kirjoittaa minusta, minun painajaisestani, minun arjestani. En epäillyt hetkeäkään, ettenkö kantaisi mukanani kyseistä neurologista ominaisuutta. Toisaalta tieto oli valtava helpotus. 

Sana erityisherkkyys herättää taatusti pahaa verta. Miettikää jokainen tykönänne. Ja lukekaan Snellmanin kirja. Joskin olin hieman pettynyt tähänkin teokseen. Odotin enemmän ja konkreettisempaa. Nyt Kirjassa kuvataan kirjoittajan arkea, erityisherkkyyden valossa tosin.

Näillä ajatuksin uuteen vuoteen. Kiitos kaikille tästä vuodesta ja onnekkaita päiviä ensi vuodelle!

                     Aamukampa vuoden vaihtuessa 697! 




2 kommenttia:

  1. Piti heti varata tuo Anja Snellmanin kirja. Itse itsessäni olen myös tuon erityisherkkyyden tunnistanut. Mervi Basungan kirjaa ei meidän kirjaston kokoelmissa edes ole. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maija. Hyvää tätä vuotta Sinullekin. Tuosta erityisherkkyydestä näyttää netistä löytyvän paljonkin tietoa. Itselleni asia oli uusi ennen törmäämistäni Apu-lehden artikkeliin, oireena tosin valitettavan tuttu ja eletty.

    VastaaPoista