lauantai 28. maaliskuuta 2015

Missä aikarosvo luuraa?

´Kuka varasti maaliskuun? Aika vain livahti, pakeni hyppysistä ja vilisi kalenterin viuhuvina lehtinä, eikä mitään järjellistä ole jäänyt jälkeen.

Kun kuvittelen itseni kaiken olevaisen yläpuolelle seuraamaan arkeani, näen hieman väsähtäneen naisen köyryniskaisena kävellä junttaamassa tasaisen rytmikkäästi, kasvot päättäväisen ilmeettöminä ( lue poissaolevina) työpaikalle ja takaisin, työpaikalle ja takaisin. . . . . eikä työpäiviin ole muuta mahtunutkaan. Tai jos on, autuas aika on armollisesti pyyhkinyt kaiken pois.

 Aikalailla joku, aikako lienee vai kuka, tyhjentää pään eilisen ja saman aamunkin tapahtumista. Joku sanoo uupumuksen oireeksi, joku muu joksikin muuksi. Mikä on fibomyalgian, mikä epilepsian, mikä Sjögrenin syndrooman syytä? Mikä vielä jonkun muun?




 Olihan tässä tovi sitten yhdet hienot juhlatkin. Mummin kultiaisista kaksi veljestä täyttivät vuosia, toinen 4 ja toinen 2. Samoilla kahveilla myös poikien äiti juhli syntymäpäiväänsä.  Oli taas niin hienoa tavata paitsi kaikki mummin Rakkaat, myös kaikki kultaiset omatekemät puolisoineen. Talven synttärisuma on siis ohitse. Esikoinen juhlii heinäkuussa ja sitten taas lokakuulta alkaa uusi juhlakausi.

Vettä on sataa losotellut ihanasti koko päivän. Saisi lopultakin sulattaa nuo jälkakäytävät kompurakoivenkin käveltävään kuntoon.  Lenkkarit sutivat jo levottomina eteisen kaapissa, mutta en ole uskaltanut tehokävelyyn, kun olen varjellut ainokaisia luitani. Oikeastaan kelien kuivuttua on suunnattava lenkkarikauppaan. Vanhat palvelijat alkavat olla hyvin "hengittävässä" kuosissa.

Pääsiäinen on tulossa ja siihen yhdistyen viikon mittainen loma. Tai loma ja loma, ihan itsestään taas ohjelmoitui työntäyteiseksi. Mutta aikansa kutakin.






Tarjoilen itselleni tänään tämän kukkakimpun ihan vain siksi, että olen minä ja olen olemassa, eikä tällä hetkellä juurikaan mikään asia ahdista tavallista enempää!


Kirjoitin ensimmäisen tekstini aamukampaan 13.10.2013. Kammassa oli tuolloin piikkejä 1506 kappaletta. Tänään niitä on jäljellä enää 964. Kuka varasti kaiken ajan?


  

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivää!

Miten lienevätkään osuneet viimeisimmät lukunautinnot  naistenpäivän teemaan.  Eli pitkästä aikaa teki taas mieli lukea. Sopivasti sattui vielä työpaikalla keskustelu kiertymään naiskohtaloihin ja sitä mukaa naisista kertoviin kirjoihin. Molemmat kirjat ovat siis tällä kertaa työkavereilta saatuja lainakirjoja.

Pauliina Rauhala; Taivaslaulu

Kirja kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin tarinan. Kuvauksia kokouksista ja seuroista, joissa naista katsotaan aina ensin vatsan seutuun ja sitten vasta kasvoihin. Lestadiolaisäidin elämä rakentuu jatkuvista raskauksista, uupumisesta ja peloista.
Ennakkokäsityksestä poiketen, kirja oli kuitenkin melko kevyttä luettavaa. Odotin paljon synkempää ja raastavampaa. Mutta tarinan nainen on  hyvin vahva nainen.

Toinen vahva nainen löytyy . . .




Marja Korhosen omaelämänkerrallisesta kirjasta; Häivähdyksiä - erityinen elämäni.

Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä kokemiensa hoidon laiminlyönnin ja useiden hoitovirheiden vuoksi neliraajahalvaantunut Marja taistelee itsensä kuoleman portilta takaisin elämään ja kotiin. Monien käsittämättömien ja järkyttävien sattumien, huonojen tuurien ja hoidossa tehtyjen virheiden ja viivytysten  keskellä usko ei pääse kokonaan loppumaan. Rankasta aiheestaan huolimatta kirjassa oli mukana hykerryttävää huumoria.  Erityisen ansiokkaan kirjasta tekee vielä se, että Marja on puhe- ja liikuntakyvytön ja teksti on kirjoitettu vain silmiä liikuttamalla.





Naistenpäivänä ;  Marjalle, Pauliinalle, Viljalle, meille kaikille vahvoille naisille ja kaikille heikoille naisille, meille kaikille!



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Valmista tuli!

Mukava yllättää joskus itsensä. Asiantuntijoiden yllättämisestä ei pysty sanomaan mitään, kukaan kun ei ole päässyt vielä arvostelemaan.


Siinä kävi niin, että muuan ehtoo kolmisen viikkoa sitten ajattelin kokeilla, vieläkö osaisin virkata isoäidin neliön. Sitten piti tehdä vielä toinen. Ja kohta jo kolmaskin.






 Siinä vaiheessa iski jonkinlainen himo. Vanhoja jämälankoja tuntui vain riittävän. Toki tuo pääväri harmaa ja pari muuta sävyä on sitten ihan tätä varten ostettu. Pakko oli ostaa, kun paikallinen marketti myi niitä isosta korista himpun yli euron kerä.






Jossain vaiheessa katselin  käteen osuneesta lehdestä yhtä näin tehtyä peitettä ja siinä palasia oli 10 x 12 eli 120. Senhän minäkin otin yltiöpäisesti vähimmäistavoitteeksi. Aika kauan uskoin siihen itsekin. Sitten vain iski totaalinen väsy ja lopputulokseksi jäi 9 x 11 palaa. Peiton mitat ovat n.150 cm x 125 cm.



Vähän haasteelliseksi työn teki tuo jämälankaosio, eli aivan piirun tarkkaan en saanut paloja saman kokoisiksi, joten lopputulos ei ole aivan niin huolitellun näköinen kuin olisin toivonut.

Virkatessani kuvittelin jo miten hienoja juttuja saisikaan saman värin eri sävyjä esim. valkoiseen, harmaaseen tai mustaan yhdistettyinä. Eikä ole takeita, ettenkö joskus vielä hurahda uudelleen. Äkkiähän noita paloja kuitenkin syntyi.
  


                                             Itse olen kovasti tyytyväinen saavutukseeni. 
                                                           Vitsi, että minä olen ahkera !!


Mutta sitten toiseen asiaan.  Tekstin/puheen/kirjan referointi on oma taiteenlajinsa. Toisilla siihen on kyky, toisilla ei. Olimme tiimipalaverissa ja pomo kysyi minulta,  miten siellä uudessa tilassa on mennyt. Kerroin, ettemme ole ainakaan alkuun täysin vakuuttuneita senkään tilan puhtaudesta ja että kyllä sielläkin kehossaan tuntee, ettei kaikki ole kunnossa ja että ainakin minä olen tuntenut tosi hankalia pään oireita ensimmäisinä päivinä. Hieman ironisesti jatkoin siihen, että ehkä se on vaan alkujännitystä. Sitten kerroin vielä, että onhan se omalla tavallaan työn ja käytännön asioiden kannalta hankalaa, kun siellä on kuitenkin yksin, eli täysin erillään muusta omasta työyhteisöstä.

Seuraavana päivänä minä luen sähköpostista tiimipalaverimuistion. Muistion laatija on lähettänyt sen pomolle ja tämä sitten muokannut sen valmiiksi ja laittanut jakeluun. Tuo edellä kerrottu oli siinä jotakuinkin näin: Katrimaija on siirtynyt uusiin tiloihin. Viime päivinä ollut päässä  hankalia oireita, ehkä jännittää kun on yksin! Että näin. Palautetta lähti. Ei ole vielä kommentoinut!