torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappua!

Luin jostain, että huomenna on kansallinen krapulapäivä. Noh, aika rumasti sanottu. Saattaa joillakin olla. Tavalliselle päivätyötä tekevälle kansalle se on ainakin ylimääräinen vapaapäivä. Ja hyvä niin.

Itse kukin juhlii tavallaan, jos juhlii. Erilaiset juhlat ja erilaiset syyt juhlintaan. Minulle vappu on ollut yleensä pihan siivousta, ikkunoiden pesua tai vain lepäämistä ja lapsena perinteenä oli perunoiden nostaminen kellarista itämään.

Näillä kymmenillä se voisi olla jo jotain muutakin!

Kotipuuhasteluihin tai metsälenkille ei viitsi edes ottaa ylioppilaslakkia laatikosta. Eikä muutenkaan kehtaisi, onha se 42 ikävuodestaan huolimatta vielä vitivalkoinen. Ei ole paljon juhlinnassa härskiintynyt.

Minä inhoan ruuhkia ruokakaupassa. Siispä kävin eilen ostamassa tarvittavat ainekset. Hetken kyllä aprikoin, ostaisinko nakkipaketin ja valjastaisin viime kesänä muuan ehtoon pikaostoksena  hankitun pikkuriikkisen pallogrillin töihin, mutta jätinpä sikseen. Tyydyin arkisempaan perusevääseen.

Tänään sitten alkoi iltapäivällä ajatus kiertää ympyrää. Mieliteot mutkittelivat poukkoillen työmatkalle osuvan kaupan tiskien välissä. Onneksi tein töissä teetauolla ihmiskokeen. Söin kokonaisen hillomunkin nähdäkseni, mitä tapahtuu. Ja kyllä tapahtui. Sen jälkeen mieliteot hupenivat hetkessä. Mutta sitten kävi niin kuten monesti ennenkin. Himo jäi hyrräämään yhteen kohtaan ja lopputuloksena. . . . . .



                                    . . . . . minun vappuherkuiksi valikoituivat nämä. Njam.

Ne munkitkin olivat aluksi siinä mielitekolistalla, mutta tekemäni koe pelasti minut isommalta pahalta. Enkä tietysti olisi viitsinyt itse ryhtyä veivaamaankaan niitä, kun ei ollut syöjiä. Kaupankin munkkeroiset jäivät hyllyyn. Ja unohdin sen toisena asialistalle olleen tuoreen inkiväärin.
Joskus takavuosina tein - noh, kyllä, munkkivuoria, mutta silloin oli syöjiäkin. Ja kaikki yleensä hupenivat, jos ei samana iltana niin huomenissa viimeistään.

                                              Mukavaa vappua itse kullekin!


                                          Aamukampa napsahti tänä aamuna lukemiin 931





lauantai 11. huhtikuuta 2015

"Putos haavasta lehti. . . "

Pääsiäinen taisi siis mennä. Ja menihän se, pientä juhlaa ja arjen asioita pyöritellessä.  Sukumme vanhin täytti 92 vuotta.  Mekkipäivän ympärille kietoutuvat asiat pysäyttivät ajattelemaan, väsyttivät henkisesti ja fyysisesti,  möyrivät syvällä sielussa koko tunteiden kirjon leveydeltä, hiljensivät, naurattivat ja itkettivät. On surullista nähdä, minkälainen valta ja voima herra Alzheimerilla on.

Sankarin kahvipöydän antimista minun osuuteni oli hyvin pelkistetyt ja vaatimattomat hyydytetyt kakut.




Keltainen kakku on mangotuorejuustokakku. Päällyshyytelö on Piltti-mangososetta. Pohja gluteeniton.

Vaaleanpunainen on sitten viritys, joka ei muistuta esikuvaansa juuri yhtään. Oikeasti sen olisi pitänyt olla valkea vaahtokarkkikakku. Sain sitä miniäni tekemänä pikkuihmisen syntymäpäivillä ja maku oli huikea. Alkuperäinen resepti lienee Kinuskikissan.  Tämähän ei siis ole valkoinen, koska käytettävissäni olleissa kaupoissa oli vain valkopinkkejä vaahtokarkkeja. Toisaalta ei pohjassakaan, joka on gluteeniton, ole suolattomia pistaasipähkinöitä, vaan suolapähkinöitä :) Mutta maistuivat ne! Njam!




 Jonakin viikonlopun illoista pappa istahti viereeni sohvalle. Sohvalta on näkymä takapihalle, jonka takana olevassa haapapuussa on vielä osa viime kesän lehdistä jäljellä. Niiden vipattamista katsellessa ryhtyi tuo sananikkari runolle:

                                                   " Putos haavasta lehti,
                                                     meni polun poikki.
                                                    Isä-Jussi kuin ammuttu,
                                                    viitaan loikki."