sunnuntai 24. toukokuuta 2015

"Parempi voida hyvin"

                                             Pitkä viikonloppu irti arjesta.
                                                         Hieno olo. 

                                                         Kiitos Nasy!
                                                 
                                                        Kiitos esikoiseni!


Peurunka tarjosi mukavat puitteet viikonloppulomalle. Ohjattua toimintaa, hyvää ruokaa ja mukava porukka. Ja erityisesti nautittavaa ruumiinrääkkiä koko rahalla.




 Ohjelma oli todellakin liikuntapainotteinen. Mielen ja ruumiin yhteistä hyvää tarjosi voimavarapolku. Kaksi tuntia metsässä. Välillä pieniä taukoja pohtien omaa jaksamista, voimaantumisen lähteitä ja elämän hyviä asioita.  Olin kuvitellut voimavarapolun hieman erilaiseksi, mutta se oli täällä tällainen. Vesielementti mm. puuttui kokonaan, mutta taivas tarjoili sitä elementtiä reilulla kädellä koko kaksituntisen, että sikäli ei suurta puutosta.




 


 Kahvakuula oli uusi tuttavuus ja nyt sain sillekin sanoa oikein käsipäivää. Vaikutti sen verran tehokkaalta murikalta, että alkoi tehdä mieli kahvakuulakauppaan. Täytyy ensin tietysti pohtia itse tykönään ja tehdä selväksi, ettei sen vaikutus ole kovin suuri, jos sen hankkii olohuoneen nurkkaan murjottamaan.

Ja kylpylässä kun oltiin, tarjolla oli myös monenlaista vesiliikuntaa niille, jotka pystyivät menemään kylpylän tiloihin ja oleskelemaan siellä.





 Edellä mainittujen lisäksi tarjolla oli monenlaista mielen ja kehon hoitoa, mutta yksi oli ylitse muiden ja ehdoton ykkönen. Relax-kuivapatjahieronta. Tai vesipatja, miten vain. Ideana oli, että makoilimme lämpimällä vesipatjalla tavallisilla sisävaatteilla.  Hieronta tapahtui patjan sisällä olevilla tosi voimakkailla vesisuihkuilla, jotka kulkivat molemmin puolin kehoa päästä varpaisiin  edestakaisin jyltyten lihaksia. Tunne oli huikea. Taustalla livertelivät linnut. Hoito kesti 20 minuuttia ja loppui aivan liian nopeasti. Siis aivan liian nopeasti. Sitä lisää. Sellainen pitäisi olla jokaisella ihmisellä omassa makuuhuoneessa.



                                              Peurunkajärvi, 6.5 km pitkä ns. sisäjärvi.



Loma toimi. Kotiin palattua arki muistui mieleen vasta vähitellen ja pieninä pätkinä. 
Ja iltaa kohden alkaa pikkuhiljaa tulla tietoisuuteen sekin ajatus, että huomenissa taitaa olla työpäivä :)

    Mutta  -  syksyllä on luvassa nyt alkaneen loman toinen viikonloppu! Sitä odotellessa!!




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Puuhapäivät ja rakkautta



Keskiviikkoillasta alkanut puuhaviikonloppu on takana. Torstaina sain luokseni 3 neljästä Omatekemästäni ja 2 viidestä mummin Rakkaasta. Koko päivä olikin yhtä touhua ja tohinaa, huisketta ja hulinaa. Mutta mikä sen parempaa pitkiä yksinäisiä viikkoja viettävälle mummille.




Pikkuihmisten kanssa riitti monenlaista puuhaa. Ulkona leikittiin renkaiden heittoa, piilosilla oloa ja kiipeiltiin puuhun. Tai paremminkin Tarzaneita nostettiin vuorotellen sopivan kokoiseen ja vahvaoksaiseen tammeen. Mutta kiipeämistähän se oli. Mattojen tamppaustelineestä tuli oivallinen jumppateline. Poikkipuilla saattoi kävellä karhukävelyä, tasapainoilla pidellen vain yhdellä kädellä kiinni ja roikkua. Jumppaajat vasta 3- ja 2-vuotiaita. Aika kekseliästä ja rohkeaa jengiä, kieltämättä. Pääsivät taidoillaan yllättämään mummin totaalisesti.




 Leikkipuistoretkelle tarvittiin sitten äiti tai isi mukaan. Sielläkin mummi sai äimistellä hurjapäiden menoa. Pyörivän kahvikupin katselukin sai mummirievun pään sekaisin, mutta 3 v. neitokainen vain nautti hurjasta pyörityksestä. Sain julman muistutuksen siitä, että olen lasten maailmassa ja erityisesti lapsille mitoitetussa. Löin pääni vauhdilla ensin leikkimökin räystääseen, sitten leikkikatoksen ovipieleen. Tähtiä kirpoili silmissä, mutta umpiluinen kallo kesti kuin kestikin koettelemukset.




 Sisällä pelasimme monsterilottoa ja muistipeliä. Niin vain minun oli taivuttava 3 vuotiaan edessä. Hän hoiteli muistipelin voitot itselleen suvereenisti 6-0, eikä siihen ollut paljoakaan sanomista. Ja tulos oli todellinen, ei mitään muodon vuoksi häviämistä. Neitokaisella näytti olevan ilmiömäinen muisti ja keskittymiskyky, vaikka näytti siltä, että katselisi koko ajan vain muuanne päin häsläten vielä jotain siinä ohessa. Mutta oikeat kortit hän vain napsi sieltä lähes erehtymättä.




Ja taidettakin syntyi. Piirustustaiteilijoina Hilda 3 vuotta ja Matti 2 vuotta. Hamahelmipuu on Hildan suunnittelema ja toteuttama. Silittämisessä tarvittiin hieman mummin apua, samoin kuin magneetin liimaamisessa.
Ja lukemista ja lukemista ja lukemista, sitä me tehtiin aamulla ja päivällä ja illalla. Onhan se meidän kaikkien lempiharrastuksia.




Huomionarvoista on, etteivät enempää herra Fibro kuin Sjögrenkään uskaltautuneet joukkoon mukaan. Eivät siitäkään huolimatta, että yöt olivat hetkittäin hieman katkonaisia. Omasta halustani sain molemmat Rakkaat Ipanaiset samaan sänkyyn kanssani. Käsittämätöntä, minkälaista kähinää sisarusrakkaus saa jo noinkin pienillä aikaiseksi. Omaa reviiriä vartioidaan mustasukkaisesti ja osataan molemmin puolin myös härnätä sitkeästi. Eikä naurunkikatuksesta meinaa tulla loppua, ei millään.

Tänä aamun  sitten konttasin aamukankeasti ja jotenkin huolimattomasti aamuleikeissä lattialla ja venäytin kyljestä nipun syviä lihaksia. Jäin siis kenokylkenä huiskuttamaan lähtijöille ja toivottamaan turvallista matkaa. Ja heti iski ikävä. 

 Kyllä tämän mukavan yhdessäolon, yhdessä tehdyn hyvän ruuan ja kaiken ilon ja rakkauden jälkeen jaksaa aloittaa huomenna uutta työviikkoa. Ja sekin vain nelipäiväinen. Mitähän ensi viikonloppu tuo tullessaan?

Kukat ovat äitienpäivä- ja tuliaiskukkasia!

 AAMUKAMPA  914 KALENTERIPÄIVÄÄ!




keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Unilääkettä ja jauhoja

Viime yönä nukuin hyvin ja levollisesti. Koti siivottu, ruokaostokset hyvällä mallilla, jotain pientä söperrystä sain jo eilen aikaiseksi ja loppuviikolla saapuvia Omia vieraita odotan kovasti. Mutta suurin ja ehdottomasti paras syy oli luonnon oma unilääke, joka on tehokkaampaa kuin mikään tyhjyyteen humauttava kemiallinen pilleri. Illalla kun kävin nukkumaan ja avasin ikkunan raolleen, ulkona kohisi ja lotisi sade. Sitä kuunnellessa olo rauhoittui ja uni hiipi hissuksiin luokse ja vei mennessään. Vielä unen läpikin kuulin välillä rentouttavan sateen äänen. Parempaa unilääkettä ei vain kertakaikkiaan ole.



 Muutamaan kertaan vastaan on osunut terveellisten keksien resepti. Ei rasvaa, eikä sokeria. Makeus tulee banaanista ja rusinoista. Helppoja ja nopeita. Vain banaania, kaurahiutaleita, mantelirouhetta ja rusinat. Maistuu. . . . noh, banaanilta ja rusinoilta. Teen kanssa oivallisia. Taatusti gluteenittomia ja laktoosittomia.



 Vanhalla Tuuloman tortun perusohjeella sitten vähän makeampaa. Pohjan koostumus poikkeaa hieman totutusta, koska se on gluteenittomista jauhoista tehty. Rasvana laktoositon.



 Ja päällyksen koristelukin poikkeaa totutusta, kookoshiutaleiden sijaan laitoin vähän värikkäämpää. Kookos taisi olla jollakulla ei-niin-suosikkiainesten listalla.



Yksi makea yritelmä muhii jääkaapissa. Ohjeen mukaan sen pitää antaa olla paistovuokassaan ja viileässä yön yli. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, koskaan ennen en ole päärynä-kinuski-rahkakkua kokeillut. 





Leipäpuolelle syntyi piimäruislimppua, tai reikäleipiä, mutta samat ainekset, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita. Kaikki laktoosittomia, mutta näiden osalta sain vapautuksen keliakiaa sairastavalta Omatekemältäni.


Joskus olen piirakoita kokeillut gluteenittomasta jauhosta ja jonkinlaisia piirakan kuviahan niistäkin tuli, mutta maku ei ollut sen väärti, että kannattaisi alkaa niin työlääseen puuhaan.

Vettä ripeksii edelleen. Ulkona vihreys on puhdasta ja luonto näyttää nautiskelevan. Toivottavasti loppuviikolle osuisi sateettomia päiviä, jotta pikkuihmisten kanssa voisi huolettomammin telmiä ulkona. Toisaalta, vaikka ihania ovat, eivät silti sokerista :)





sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hyvää Äitienpäivää . . .

                              . . . kaikille Äideille, Mummeille ja kaikille meille Naisille!

                                    Kuvat ovat tämän aamun aamulenkiltä klo 5.40 - 6.50




Aamulenkki sujui hyvin ja jalka nousi kevyesti. Mikäpäs oli sujuessakaan, eilisen jälkeen. Kaksi nuorimmaista Omatekemääni päättivät tarjota minulle kaupunkipäivän. Ensin ostoksille, sitten syömään ja vielä lopuksi leivosteelle. Harmi, ettei löytynyt Napoleonia, mutta kyllä se Aleksanterin leivoskin maistui oikein hyvälle.



 Päivä oli miellyttävä ja tarpeen. Viime viikko olikin melkoinen urakka, vaikka töissä olin vain kolme päivää. Mutta keskellä viikkoa kahden päivän reissu isäni luokse, se tarkoittaa 540 kilometriä ja kaksi huonosti nukuttua yötä. Käynti oli kuitenkin välttämätön. Pääsimme geriatrin vastaanotolle isämme kanssa pohtimaan seuraavaa siirtoa taistelussa herra Alzheimeria vastaan.




Vaikka tosiasiat ymmärtääkin, on silti hyvin vaikeaa katsoa, miten oma isä kärsii. Edelleen kuitenkin koti on paras paikka. Väistämättä silti lähenee se päivä, että on tehtävä ratkaisu toisenlaisesta asumisjärjestelystä.



Ja nyt on vuorossa lomaviikko, eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Alkuviikko kodin siivoilemista ja taidanpa verrytellä keskellä kämmentä töpöttävää  jauhopeukaloakin. Jos jotain yrittäisi kehitellä.




Helatorstaina onkin sitten luvassa paljon mukavaa. Silloin saan luokseni joukon isoja ja pieniä Rakkaita. Pikkurakkaat viipyvät perheensä kanssa loppuviikon, joten touhut ja äänet eivät tästä pirtistä lopu muutamaan päivään. Ja se on mukavaa.



Omat matkaseuralaiseni, herrat Sjögren ja Fibro ovat olleet nyt kohtuullisen kiltisti. Siitäkin huolimatta, että stressitaso on vatsaoireista päätellen liian korkea. Ja onhan tässä taas yksi kummajainen porstuassa kolkuttelemassa. Se on kyllä tainnutettavissa sitkeällä työllä. En aio päästää sitä asustelemaan kotiini. Diabetes saa pysytellä poissa näistä nurkista!


                                           Mutta kiitos kaikille Rakkaille Omatekemilleni!