perjantai 30. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

                                                     Kirjaenkeli toivottaa




                                  Hyvää ja Rauhaisaa Pyhäinpäivää

                                         ja mukavaa alkavaa marraskuuta!





 

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pala palalta!


              "Joka tuntee itsensä, tuntee kaiken."
                        - Axel Fredenholm: Näin olen kuullut-


On  aika huikea tunne, kun näillä vuosikymmenillä alkaa oppia tuntemaan itseään - vähitellen, pala palalta, mutta kuitenkin.
 



 Jostain syystä tuohon kaveriin on äärettömän helppo samaistua. Ja on erittäin kaunis yksilö! Tunnen suoranaista sielun sympatiaa hänen tatteuttaan kohtaan.

                                                Aamukampa 763!

 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

HUOMENNA


Huomenna maanantaina 12.10. klo 21.30  esitetään TV 1:n dokumenttiprojektissa elokuva Kanarialinnut. Ohjaus Jari Kokko. Kertomuksia sisäilmasairastuneista.




                                                                  Aamukampa    778!

 

torstai 8. lokakuuta 2015

Pukeudu pinkkiin 9.10.

Pakkasherra pusuttelee aamuisin posket punaisiksi. Jalka nousee reippaasti. Mielikin tuulettuu mukavasti.

Valio säästi pahoilta vaurioilta. Ja hyvä niin. Mahtavaa oli kuitenkin katsella luonnon voimaa.

Kädet ovat vipeltäneet ahkerasti, jopa ulkoilunkin kustannuksella. Mutta se on vähän sellainen juttu, kun jotain keksiii ja ryhtyy tekemään, se on tehtävä valmiiksi heti ja nyt ja nopeasti. Ehkäpä siksi en ole koskaan edes haaveillut ryijyn solmimisesta tai vastaavsta. Tai noh, olen kyllä toivonut joskus olevan aikaa hienoille kanavatöille. Mutta toistaiseksi saavat odottaa.




 Mummin koululaiselle värkkäsin pehmoisen paketin postipojan mukaan. Liivi on Novitan Huurretta, resorit Novitan Impivaaraa ja malli lähestulkoon omasta päästä. Ja omasta päästä siksi, että vinkin sain kyllä muuasta valmiista mallista, mutta lopputulos ei muistuta esikuvaansa edes kaukaisesti. Ideana on, että kaulus saisi repsottaa huolettomasti. Oikeastaan saisi repsottaa enemmän kuin mitä se tuossa tekee.



Koko ajan hinkusin jotain klitraa ja siksipä oli aivan pakko  tehdä tuubihuivi heitoselle Novitan Hileestä. Nuo hilekset eivät tuossa kyllä kovinkaan säihky. Mallina Enni-nukke :)





Toisen tuubihuivin ja samaan matkaan pipon tein Novitan Aavasta. Näitä  kaikkia lankoja oli pakko kokeilla, sen verran usein läähätin niiden perään lankahyllyjen välissä. Mukavia neuloa ja mukavan tuntuisia iholla.  Ja ilmeisesti mieluisia kiittelevästä ja myönteisestä palautteesta päätellen.





Mutta se ns. jämälankakori ei sitten hupene. Tai mitä jämälankoja, lähes täysinäisiä keriä osa. Jotain niskan lämmikettä on kyllä pakko kehitellä, näistäkö vai jostain muusta, mutta on. On taas tänään tullut niin paljon painokelvotonta tekstiä ainakin mutistua ja ajateltua, osaksi jopa lausuttu ääneenkin.
Koneellinen ilmastointihan on itsensä pääsarvipään keksintö. Nyt kun muuten olisi työpaikalla kohtuullisen ok tuon sisäilman kanssa, on ilmojen kylmettyä sisälle hönkyvä ilma muuttunut jäiseksi. Eikä siihen tunnu muutosta tulevan ainakaan kauniisti pyytämällä.  Olkapäät, niska, kaula ja päälaki puolijäässä kun istustelee työpäivän ja yrittää piiloutua suoraan yläpuolelta puhaltavalta  jääviimalta, on illalla ja yöllä vitsit aika vähissä. Siinä tyylikkyys  ja jopa asiallisuus työpukeutumisen suhteen unohtuu nopeasti. Ei muuta kuin villahuivi päähän ja toinen hartioille :)

Pari syksyä sitten entisen työhuoneen sama ongelma vei yhdeksi yöksi neurologian päivystykseen, kun kuvittelivat minun saaneen aivoinfarktin tai vähintään TIA-kohtauksen naaman tai puolen päätä puutuessa. Mitään em. viittaavaahan ei löytynyt, mutta oireet palasivat heti kun menin sairauslomalta työpaikalle ja samaan tuoliin istumaan. Silloin ymmärsin syy-yhteyden. 
Mutta - tätä on turha valittaa, lankojahan riittää ja kaupassa on lisää.

Huomenna sitten kaikki pukeutumaan pinkkiin ja Roosa nauha rintapieleen. Omani sain vasta tänä aamuna marketin kassalta!!!


 
 

torstai 1. lokakuuta 2015

Tervetuloa lokakuu ja juhlaputki!

Lokakuu on täällä. Eilen kävelin kauppareisun ja koin sen syksyn ihanimman asian eli tuulen tuiverruksessa keltaisten lehtien sateen ja kahisevat lehtimatot jalkakäytävällä. Uuuuh, miten hienoa.




 Lokakuusta alkaa meidän perheen juhlaputki. Esikoinen viettää syntymäpäiviään aina ylhäisessä yksinäisyydessään heinäkuussa, mutta muut omatekemät ja kaikki mummin Pikkurakkaat ovatkin sitten syksyn ja talven lapsia.

Lokakuussa äidin pikkuiset täyttävät 29 ja 31 vuotta. Huhhuh! Mihin katosivat kaikki nuo vuodet? Syntymäpäiviä riittääkin sitten helmikuuta lukuunottamatta jokaiselle kuukaudelle huhtikuun loppuun asti.


 Nyt on hyvä lankatarjonta käpykylänkin pikkukaupoissa. Mielenkiintoisia hintojakin löytyy kun ajan kanssa tillistelee. Esimerkiksi Novitan Aava-langassa on kahden, kadun vastakkaisilla puolilla olevien kauppojen hintaero 1.40 euroa per kerä. Huikea ero siis. Eikä ole vaikea arvata kummasta kaupasta minä lankani kannan. Puikot ovatkin viuhuneet viime päivät ahkerasti. Tuotoksiin palaan hieman myöhemmin. Eikä syyhy sorminivelistä osoita helpottamisen merkkejä.

Pitkä viikonloppu isäni luona mahdollisti neulomisen, mutta muutoin voimat loppuivat totaalisemmin kuin edes itse ymmärsin. Maanantaina vein hänet viikon lomapaikalle palveluasuntolaan. Illan päälle peseskelin petivaatteita sun muuta puuhaa isän kotona ja lähdin tiistaiaamuna varhain kotimatkalle. Jo matkalla iski uupumus. Kotona ei ollut voimia edes matkatavaroiden purkamiseen. Illan pilkin sohvalla ymmärtämättä mistään mitään ja kömmittyäni sänkyyn iltakahdeksan jälkeen uni tuli heti. Heräsin aamuyöllä järjettömään jysäriin, jonka kanssa kippuroin puoli tuntia kunnes lääke auttoi ja sitten uni jatkui. Herättyäni aamulla kello revitteli jo lähellä yhdeksää. Siis reilut 12 tuntia unta. Onneksi on loma.




Onneksi tosiaan on loma. Ja sitten tuli mieleen, että lällällää Sipilä, minulla on loma. Jokaisen päivän vuoden 38:sta lomapäivästä olen ansainnut. Nythän niitä suunnitellaan nyysittävän vähemmäksi. Eli pitkän työuran tehneitä kyykytetään oikein satasella. Aikoinaan kun palkasta poistettiin ns. ikälisät eli työvuosien mukaan kertyvät korotukset, niitä kompensoitiin muutamalla lisälomapäivällä. Nyt ne suunnitellaan otettavaksi pois. Palautetaankohan ikälisät?  

Noh, ehkä on parempi olla hiljaa, niin tästä kuin muutamasta muustakin asiasta, joista voisi paatoksella paasata muutaman aanelosen verran henkeä vetämättä. Mutta olkoon! Paitsi sen verran on pakko sanoa, että edesmennyt äitini joutui ollessaan sodan aikaan pieni tyttö, perheensä kanssa siirtolaiseksi  Suomeen. He saivat loukon jostain talon nurkasta, ruuakseen kuivaa leipää, jota kostutettiin suolavedessä ja oikein hyvässä talossa jopa lypsylämmintä maitoa ja perunoita kellarista. Mutta he olivat kiitollisia. Ei heille tullut mieleenkään osoittaa mieltään ruuan laadusta tai majoituksesta. Heillä oli ollut todellinen hätä ja he pääsivät turvaan!!!

Tervetuloa siis syksy. Sinua minä en pelkää. Anna tulla vaan tuliaisesikin, olen avosylin vastassa.

Kuvat tarttuivat kameraan jossain Kuopion siellä tai tällä puolella, ehkä, tai sitten ei.


                                           Aamukampa  788!