perjantai 29. tammikuuta 2016

Kouriintuntuvaa!

Joskus on koettava itse ymmärtääkseen, mitä todellisuus oikeasti on.
Kävin apteekista hakemassa epilepsialääkkeet. Niissähän on 100 % kelakorvaus, kuten muutamissa muissakin lääkeryhmissä, mm. diabeteslääkkeissä, joita en itse onneksi tarvitse (vielä). Viime vuonna maksoin kahdesta paketista ( = 3 kk:n annos) Trileptalia 3 euroa. Kohtuuttomaksihan sitä jotkut ajattelevat. Kohtuuttomaksi sikäli, ettei ilmaisia lääkkeitä pitäisi olla. Joku ne maksaa kuitenkin. Ymmärrän tämän. Tiesin 50 euron omavastuusta, mutta silti riipaisi maksaa se lähes täyteen yhdestä paketista eli n. 1.5 kuukauden lääkkeistä.

Tämä on vain yksi esimerkki. Minä kuitenkin pystyin vielä ostamaan lääkkeeni. Tiedän monta, jotka eivät pystyneet. Voin vain kuvitella, miten pienillä eläkkeillään kituuttavat vanhukset selviävät, etenkään yksin asuvat.  Vastauksenkin tiedän. Eivät selviäkään, vaan jättävät osan lääkkeistään syömättä. Varsinkin kun maksavat ensin lääkärikäynnistä, taksimatkasta ja sitten kalliista lääkkeistä. Sekä terveyskeskus- että julkisen erikoissairaanhoidon käyntimaksut ovat nousseet. Kelan matkakorvaukset  pienentyneet.  Tämä on julmaa. Ymmärrän kyllä kaiken välttämättömyyden, mutta silti olen varma, ettei oikeasta elämästä vieraantuneilla insinööriaivoilla kyetä ymmärtämään, mitä muutokset tarkoittavat yksittäisen ihmisen arjessa. Tuskin kykenee edes kuvittelemaan tavallisen pienipalkkaisen tai eläkkeensaajan elämää. Sitäpaitsi, eivät rahat ole Suomesta loppuneet. Kyse on vain siitä, mihin ne kohdennetaan, miten käytetään, mitä asioita ja keitä ihmisiä arvostetaan. On asioita, joihin näyttää miljoonia riittävän hyvin runsaskätisesti. Vaikka aamukampaa antaumuksella harvennankin, on myös pakko myöntää, että pelottaa, koska tiedän suunnilleen tulevan elääkkeeni määrän.

Tekisi mieli tehdä selänteet ja ottaa kantaa, vaan taidanpa sittenkin vaieta. Kyllä. Olen hetkittäin katkera. Varsinkin silloin kun ajattelen vanhaa isääni. Ei hän lahjoittanut nuoruuttaan ja elämäänsä Suomelle ja taistellut vapaata isänmaata tätä varten.

Kyllä. Ottaa päähän.
  


Päivät pitenevät. Aurinko ärvöttää päiväsydännä kirkkaalta taivaalta. Enää ei pääse tarksvärkkiin pimeyden turvin. Aamulla vielä onnistuu, mutta illasta ei jaksa painaa niin pitkää päivää, että hämärissä hiipisi kotiin. Tämäkin vielä.

Ei. Ei tämä ole harkitsematon ja äkkipikainen aggressiivinen purkaus. Tämä on vain totta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti