sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Varsiharja ja muita iloja

Pakkanen päästi irti ja säätila on "säällinen" :)

Taas meni viikko touhottaen.  Siinä tuli taksvärkin lisäksi tehtyä tähdellistä ja vähemmän tähdellistä, miten sen kukakin ajattelee.

 
Jossain välissä puikkottelin pikaisesti
 kasaan parit sukat,
 joita tarvittiin heti nyt ja tässä.
 Ei ukoisi, että villasukanpuute pääsee
 yllättämään, mutta tässä tapauksessä näin
 vaan kävi. Mutta huoh - kriisi pelastettu.




                                                                                                                                                                                                                     Tämä kasan alku on vain uutisten, huutokauppakeisarin ja ääni ratkaisee-ohjelman oheistuotantoa.
Urakka on vasta alussa, mutta päämäärä selvä. Saa arvailla lopputulemaa.




Tammikuiseen tapaansa ohi vilahti vuosipäiväkin. Numeroina ei uskalla mokomaa enää edes ajatella. Tai ei vaisinkaan, numeroita, numeroita, mitäs noista.




                                           Kiitos rakkaitten lasteni perheineen! 


        
Posti toi  merkkipäivän kunniaksi  uniikit rannekorut. Pää-designerina Hilda 4 vee. Minulle kerrottiin värien ja niiden järjestyksen vaatineen paljon tuumailua, pohdiskelua ja monen monta huoliryppyä otsassa.  Hienot ovat!!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 Varsiharjailo tulee puolestaan siitä, että sain myös kauan ja hartaasi toivomani varrellisen selänpesuharjan. Passaa sitä nyt kuurata niskan alapuolista nahkaakin. Ahhh, että se tekikin kutaa heti ensi vetäisyllä!
           



 Kaikenlaisen kauniin tekeminen on helppoa, kun sen osaa. Esikoiseni vaimo osaa, sen tiesin jo vanhastaan. Vähättelemättä omatekemieni tai muidenkaan rakkaitteni taitoja, tämä kyllä vaatii sekä kekseliäisyyttä, luovuutta että sorminäppäryyttä. Ja on mahdottoman kaunis. Sain näin upean ikkunakoristeen.  Alla koko pituudessaan.




Viikonloppuna sitten hujautettiinkin  pikitien päähän juhlimaan pikkuisen herran 3-vuotissynttäreitä. Mies tosin väittää sitkeästi olevansa jo aikuinen. Aamupalapöytäkeskustelu oli hupaisa. Isosisko oli aikuisuudesta tiukasti eri mieltä, mutta pikkuveli vain intti. Lopulta isosisko keksi näyttöön peustuvaa faktaa oman väitteensä tueksi: " Sinä et voi olla aikuinen, koska sinullahan on lasten mukikin!"  Mitäpä siihen on sanomista.

 



3-vuotias pikkumies on kova Jokerifani, istunut monet lätkämatsit livekatsomossa fanipaidassaan vanhempiensa ja isosiskon kanssa ja silmä kovana seurannut pelin kulkua. Aivan vähäinen rooli ei pelissä tietenkään ole nakkimukeilla. Isosisko oli ensimmäisellä lätkämatsikeikallaan tehnyt oivalluksen ja keksinyt syyn, miksi pelissä on erätaukoja. No tottakai siksi, että voi hakea jotain syötävää!

Jokerifani tarvitsi Jokerikakun. Sehän ei ole mikään ongelma, kun lapsella on Tätirakas, joka taikoo kakkujen päälle aivan mitä ikinä keksitään pyytää. Tällä kertaa Jokeri.


Ja kaikesta elämisen touhukkuudesta johtuen eivät riettaat herrakutaleet Fibro ja Sjögren ole juurikaan näkösällä pilkistelleet. Hyvä niin. Ainoastaan viikolla vaahtoruiskutettua takajalkaa vähän juileksii, mutta se kuuluu asiaan.

Näillähän sitä taas jaksaa aloittaa uuden työviikon, arvatenkin aika asiapitoisen. Mutta samalla matka jatkuu ja aamukampa harvenee koko ajan. Tämän päivän saldo on 673!!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti