sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Voiko lumityöt tehdä väärin?

Hyvää sunnuntai-iltaa.

Kaupallinen  tekoimelyyspäivä on ohi. Itse toki lähdin siihen mukaan vain sen verran, että näpersin pienille ystävilleni ystävänpäiväkortit.



                                               Idean taisin varastaa Sinellin kalenterista.



 Viikonlopun vietin isäni luona. Siinä ehti mietiskelemään taas monenmoista. Kuten ihmisen elämää, sen tarkoitusta, määränpäätä ja kaikkia siihen matkalle annettuja mutkia ja koukeroita. Samanaikaisesti kun katselin isäni kuihtuvia kasvoja, hetkittäin avuttomana hapuilevaa katsetta, surua pois pyyhkiytyneistä muistoista ja voimien hiipumisesta, sisälläni laukkasivat villit hevoset, sydän miltei pakahtui äidin onnesta ja ilosta. Oman lapsen menestymisestä ottaa niin mielellään pienen siivun omaankin ansioluetteloon. Eikä silmiä voi estää kostumasta katsellessa omaa jälkikasvuaan uutiskuvissa ja ajatellessa; tuo on minun poikani.





 Niitä näitä mietiskellessä valmistuivat viikonlopun kuluessa isäpapalle uudet villasukkaset. Vasta valmiina sovitin jalkaan ja isä tuumasi: "Noh, onpas ne hyvät, ihan ku oisit mulle tehny".


Mutta ne lumityöt - voiko ne tehdä väärin? Kylläpähän ne voi. Ja väärin tarkoittaa erilailla kuin minä ne haluaisin tehtävän :)
Pidämme hyvän naapurini kanssa kotiemme edustalla tavallista suurempaa aluetta lumettomana. Joskushan saattaa tarvita tilaa vaikka useammalle autolle ja muutenkin. Ainakin minusta on mukavaa, että etupihalla on muutakin kuin kinttupolku.
Noh,  vuorotellen niitä aina kiirehdimme tekemään, kumpi ehtii ja/tai joutaa. Naapurini on, miten sen kauniisti sanoisin, hieman minua enemmän ruumiillista rasitusta vierastava, etenkin siinä mahdollisesti syntyvää hikihaittaa.
Itse käytän mieluusti tavallista lumikolaa. Ja siihen tarvitaan edes yksi kohta, jossa lumipenkka säilyy sopivana luiskana, jotta kolalla on helppo työntää. Vaan annas olla. Kun selkäni käännän, tämä lupsakka naapurini ehtii ensin, kuten nytkin viikonloppuna, ja pientä yhden käden minikolaa käyttäen kyhnyttää lumet kinoksen viereen ja nippanappa nostelee ne siihen kinoksen päälle. Näin reunustoille syntyy korkeaseinämäinen lumikinos. Äh, työnteleppä siihen sitten kolalla. Pihisen ja puhisen kiukusta. Vaan enhän mene sanomaan. Vastaus voisi olla helpostikin, että rouva on hyvä vaan  ja tekee  mieleisekseen.  Siis lumityöt voi tehdä väärin :)






                                      "Anna meille - tarkoitan: älä ota pois.
                               Vaikeata lastesi luopua ois.
                               Elämäämme helpottaa vaikket koskaan vois,
                               tätä pientä onneamme älä ota pois."

                                                         Eila Kivikk´aho: Muuan isämeitä

                                   
                                                               AAMUKAMPA   652! 







1 kommentti:

  1. Onneksi se lumi toivottavasti on parin kuukauden päästä aika vähissä ;) söpöjä kortteja olet tehnyt, minulta jäi tänä vuonna väliin kaikki kortteilut.

    VastaaPoista