tiistai 8. maaliskuuta 2016

Oikea loma!

Pari viikkoa sitten tyrkyllä ollut  influenssa ei  tullut. Ei edes flunssa. Lieneekö mitä vaikutusta ollut kourallisella D-vitamiinia, toisella C:tä ja vielä muutamalla napilla magnesiumia herukkamehun, hunajateen ja valkosipulijuoman kanssa? Mutta ei se tullut.
Siispä sain nauttia viikon mittaisesta talvilomasta täysin siemauksin. Ja täytyy todeta, ettei loma  ole aikoihin ollut niin L-O-M-A kuin tämä.
Jo loman alkaessa sunnuntai-iltana sain 8-vuotiaan mummin Murmelin luokseni ja saimme viettää laatuaikaa kahdestaan monta päivää. Huikeaa huomata, miten pienestä tytöstä on nopeasti kasvamassa varhaisteini, joka ahmii tyttö-, koira- ja tietokirjoja kirjan päivävauhdilla. Suunnittelimme yhdessä ruuat, valmistimme ne yhdessä ja söimme kiireettä ja leppoisasti niitä näitä rupatellen. Aika kului siivillä. Ulkoiluaikakin piti oikein varastaa muun mielenkiintoisemman tekemisen keskellä. Jos muistipelissä olin jo jonkin aikaa ollut altavastaajana nelivuotiaallekin, jouduin tämän isomman neitokaisen kanssa häviämään lukuisat kerrat Battle Sheepissä. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin peliä edes nähnyt, mutta lapsen Tätirakkaan opastamana ( ja pelin lainaajana) oppi meni paremmin perille noihin nuorempiin aivoihin. Huoh. Mutta ei tehnyt kipeää.

Torstai meni sitten ajellessa pikitien päähän, jossa "palautin" lapsen kotiinsa ja puuhastelin tovin riehakkaiden pikkuveljienkin kanssa. Seuraava päivä oli yhtä mielenkiintoinen. Siirryin toiseen perheeseen ja  jäin kolme- ja nelivuotiaiden kullannuppujen huolehdittavaksi kokonaiseksi päiväksi. Aivan oikein. Ei minun tarvinnut heistä huolehtia, he pitivät minusta huolta.





Illaksi oli luvassa risteily M/S Viking Gracelle. Meidän yhteistä päivää väritti vanhempien antama määräys olla kiltisti, jotta ei jo luvattu laivamatka vaan vaarantuisi. Ihanaa ja hellyttävää. Niin rakasta. Eihän uhkaus tietysti vakava ollut, tehokas keino se tällä kertaa oli. Isosisko otti "kotirauhan" :) säilymisen niin sydämen asiakseen, että uhrautui jopa lähtemään ulos pikkuveljen kikkanoissa ulkohousuissa, koska tämä ei suostunut vaihtamaan jo jalkaan vetämiään isosiskon housuja. Suorastaan sydäntä särkevän hellyttävää.




 Laivalla tapasimme lasten vanhan tutun Ville Vikingin. Riemukasta jorausta riitti niin illalla kuin seuraavanakin päivänä. Siitä huolimatta, että äänekäs musiikki tuntui tukahduttavalta, eikä siitä oikein nauttinut ( fibron tai erityisherkkyyden temppuja, tai molempien), jaksoin seurata sitä riemua miltei saman ajan kuin pikkukansa ja vähän isommatkin laittoivat jalalla koreasti. Ja tietysti Villen halaukset ovat aina yhtä haluttuja. Ettei tässä nyt vain äiti olisikin se kaikkein innokkain :)




 Tunsin olevani etuoikeutettu saadessani hyttikaveruuden 4-vuotiaan Prinsessan kanssa. Miten huikeita keskusteluja ja pohdintoja ehtiikään käydä illalla nukkumaan käydessä ja aamulla herättyä. Huomasin taas, että aikuiset ovat aika tylsiä. Ne oleellisimmat asiat ja kysymykset nousevat esiin pienten ihmisten kanssa. Ihan pienet päikkäritkin hän lopulta malttoi ottaa puuhakkaan leikkihuonepäivän jälkeen.




 Kaikki tämä, mitä minulle tarjoilttiin oli iso ilo, jätti-iso. Laajemmin ajatellen hetket olivat pieniä ja arkisia, mutta nautin niistä suunnattomasti. Enkä hetkeäkään kaivannut suuremmille areenoille, en laskettelukeskusten hulinaan, aurinkorannoista puhumattakaan. Meri on rauhoittava. Voisin helpostikin viettää kokonaisen päivän vain istuen ja katsellen sitä. Saariston karuus on kaunista.



        
                                                                                                                                                         Eivätkä sairaudet ehtineet reisuun mukaan ollenkaan. Tosin huomasin sääressäni kämmenen kokoisen mustelman seuraavana iltana ja arkakin se oli, mutta mitään käsitystä ei ole, missä kohdassa ja mikä kopsahti. Eikä kyse ole sellaisesta laivamuistamattomuudesta. Ruokailutkin olivat maltillisia, pysyttiin poissa perusmättöpaikoista, joissa kansa vetää kaksin käsin sapuskaa. Mutta viitaten aiempaan tekstiini ITP:stä, ei sääriluun päälle tarvita kummoistakaan napsua, kun mustelma leviää laajalle.

Töihin palatessa oli tunne kuin olisin ollut poissa hyvin hyvin kauan ja kaukana. Loma siis toimi                             

                                                      Kiitos kaikki ihanaiset Rakkaat!


                                                                 Aamukampa  629!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti