lauantai 21. toukokuuta 2016

Leipähimo

Jostain syystä synnynnäinen leipähimo iskee välillä siitä huolimatta, että tietää kehon tulevan siitä hyvin hyvin onnettomaksi. Onnettomaksi en sitä halua, joten himon tyydyttämiseksi on keksittävä jotain muuta kuin se tuoksuva ja voin sulattava ruisleipä tai viettelevä juustopatonki tai muut heimoveljensä.

Kaikenlaisia kokeiluja aamupalaksi olen tehnyt jäämättä niihin pysyvästi koukkuun. Kaurapuuroa jaksaa muutaman aamun ja sitten tulee stoppi, ei yhtään puuroaamiaista enää hetkeen. Viherpiperryshurmiossa hankin plenderin ja muutamatkin smoothiet väänsin pahimman terveellisyysvietin villitessä. Joskus pirtelöitäkin. Jostain syystä ei niistäkään jäänyt pysyvää käytäntöä. Rahkat ja jugurttihässäkät marjoilla ja ilman, muroilla ja ilman, pähkinöillä ja ilman olen kokeillut ja joo, tokihan ne maistuvat aina välillä, hyvältä maistuvatkin. Mutta aina vain mieli palaa takaisin tuttuun leipäpalaseen aamukahvin kanssa riippumatta siitä, löytyykö jääkaapista levitettä ( lue voita) kummoisempaa päällystettä.

No nyt aloin kyllästyä riisikakkuihin ja gluteenittomaan näkkileipään, joten pikainen kuukkelointi ja se tuotti tulosta.
 



Kinuskikissalta löysin ohjeen siemenleipään. Osa aineksista löytyi ihmeekseni kaapista, joten pienellä varaston täydennyksellä tarvittavat matskut olivat kasassa.  Paitsi tietysti chia-siemeniä ei lähikaupasta pikaisella kierroksella löytynyt, mutta enhän minä olisikaan minä, jos en uskoisi voivani oikaista. Syy ei ole minun vaan keskenkasvuiseksi jääneen ja nilkuttaen elämässä etenevän jauhopeukalon.
Itse tekeminen oli helppoa kuin heinänteko. Kaikki ainekset sekaisin ja vuokaan. Taikinan piti antaa tekeytyä huoneenlämmössä pari tuntia. Hieman arvelutti tuossa taikinavaiheessa psylliumjauheen päälle käyvä haju. Pahimpien vatsaoireiden aikaan nautin jauhetta juomana suoliston rauhoittamiseksi ja toiminnan turvaamiseksi ja kyllästyin niin makuun kuin hajuunkin.



 Paistamiseen meni 20 min. + 70 min. eli ei ole hätäisen  hoppuhousun paistos.
Kuoresta tuli rapea ja sisuskin oli kypsää, vaikka hieman epäilyttävältä aluksi näyttikin. Eikä psyllium maistunut ollenkaan.

Seuraavalla kerralla aion säveltää omiani eli laitan sekaan ainakin rusinoita tai kuivattujen banaanien muruja antamaan makeutta ja ehkä hippunen gluteenitonta jauhoa. Mutta hyvin maistui. Kokeilin sekä  voilla että hunajalla voideltuna. Hunaja ei ehkä niin hyvä. Mutta mikäs estäisi laittamasta päälle melkein mitä tahansa, mihin vain mielikuvitus riittää. Njamm!





Äitienpäivähortensian myötä kerron, että aamukampa irvistelee harvenevin hampain,

                                                      piikkejä on jäljellä 555!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti