sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Juhlakaluja


Kevään ylioppilaista ja valmistujista uutisia ja kuvia katsellessa tulevat haikuisina mieleen ne neljä upeaa kevättä, jolloin saimme omassa perheessä juhlia lapsen ylioppilaslakkia. Jokainen oli ainutlaatuinen päivä ja juhla, jokainen omalla tavallaan. Tuntuu, että kaikki tapahtui vain hetki sitten. Ja silti esikoisen lakkiaisista on aikaa 19 vuotta ja kuopuksenkin jo 11 vuotta. Omista lakkiaisistani on ikuisuus.



Aika helposti muistoissa pääsee kirjoitustenkin aikaisiin tunnelmiin. Miten monta kertaa väänsikään sydänalassa pelko ja jännitys lapsen puolesta. Vaikka aina ja jokaisella kerralla usko lapsen selviytymiseen olikin vahva, ei pelko silti mennyt kokonaan pois. Eikä kurkussa kuristavaa tunnetta voinut edes näyttää. Jos lapsi selviää, on äidinkin selvittävä. Mutta jos sittenkin jokin menee vikaan. 


 En minä koskaan mikään lapsen lähtemisen perään parkuja ole ollut, mutta pelko lapsen omasta pettymyksesta on ollut sitäkin pahempi. Ja kaikki huoli oli turhaa. Tai ehkä ei kokonaan, mutta kaikki selvisivät. Viimeinen kerta oli erityinen, kun sain kunnian pitää koulun juhlasalissa ylioppilaan vanhemman puheenvuoron. Se oli liikuttava hetki, ei vain minulle, myös monilla muilla näyttivät silmät kostuvan. Sanani taisivat koskettaa. Lämpimästi onnittelen tänäkin keväänä paitsi ylioppilaita ja muita valmistuneita, myös erityisesti äitejä ja isiä. Älkää vähätelkö omaa roolianne. Nauttikaa. Tiedän, miltä teistä nyt tuntuu.




 Mukanani kuljeskelevista herroista sen verran, etteivät ole nyt pahasti kiusanneet. Ne muutamat helteiset päivät meinasivat herätellä erityisesti herra Fibron, mutta sään viilennyttyä sekin ymmärsi vetäytyä omiin oloihinsa. Herra Sjögreniä härkitään nyt lääkkeen tauottamisella. Ei niinkään herran itsensä vuoksi, vaan hematologin ihmiskokeena. Eli tarkistetaan, onko Oxiklorinilla selkeää merkitystä verihiutaleiden vähyydessä. Harvinaisena sivuvaikutuksenahan se lääkeselosteessa mainitaan. Kohta on kaksi taukoviikkoa täynnä, eivätkä oireet ole pientä ranteiden kipuilua ja jäykkyyttä lukuunottamatta palanneet. Katsotaan mikä on trombosyyttiarvo keskiviikkona.



Eletään vasta kesäkuun alkua, mutta juhannuksen kukat ovat täydessä loistossaan; syreenit nuokkuvat tuulessa ja tuoksuvat etenkin aamuisin, koiranputket harsottavat tienvieriä, akileijat alkavat avautua, juhannusruusu ei sentään vielä. Kesä kulkee kovasti etukenossa.

             Aamukampa 540. Kaikki lomat miinustettuna 
   ei olla enää mahdottoman kaukana siitä hetkestä kun alkaa 
                   viimeinen kierros!





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti